Käppyröitä käännellen

Kesän kestopuheenaihe on Yhdysvaltain keskiosia piinaava kuivuus ja sen vaikutukset soijan ja maissin maailmanmarkkinahintoihin. Kato käy aina kukkarolle. Soijan hinta nostaa rehujen hintaa ja kohottaa lihan tuotantokustannuksia myös Suomessa. Rehujen hinta voi rehuteollisuuden edustajien mukaan nousta viidestä kymmenen prosenttiin ja loppuvuotta kohti jopa viidenneksellä.

Erityisesti tämä vaikuttaa sianlihan ja siipikarjan sekä kananmunien tuotantokustannuksiin, joissa tuontivalkuaisen rooli on ruokinnassa suuri. Maidon- ja naudanlihantuotannossa soijalla ei ole niin suurta merkitystä, sillä nautakarjan ruokinta perustuu meillä säilörehuun, jonka satonäkymät ovat vastaavasti erinomaiset. Pohjolan perukoita ei ole ainakaan kuivuus vaivannut – pikemmin liiat sateet ovat häirinneet vilja- ja perunakasvustoja.

Pellervon taloustutkimus PTT arvioi, että rehuviljojen hinnannousu ja tuottajahintojen kasvu kohottaa lihan kuluttajahintaa aiemmin ennustetusta viidestä prosentista jopa seitsemään prosenttiin. Ruuan kuluttajahintaan vaikutus on 3,5-4 prosenttia. Näihin lukuihin on päästy sillä oletuksella, että rehujen hinnat kohoaisivat 20 prosentilla.

Laskelmissa ei ole kuitenkaan huomioitu energian hinnan nousua, joka on ilmeisen vääjäämätön seuraus euron heikkenemisestä verrattuna muihin valuuttoihin ja erityisesti dollariin. Energian hinta heijastuu ruuantuotannon koko ketjuun pellolta pöytään. Varsinkin kauppa vetoaa kohonneisiin kuljetuskustannuksiin kärkkäästi hivuttaessaan hintoja ylöspäin.

Alkutuotanto on aina puun ja kuoren välissä. Kohonneita kustannuksia on vaikea saada kurottua kiinni, ja säästöt yleensä löytyvät tuotantoa järkeistämällä ja tehostamalla. Tuottajan saama korvaus hinnannousupaineista jää yleensä pieneksi. Tätä todistaa myös valtakunnan päälehdessä Helsingin Sanomissa heinäkuussa julkaisema artikkeli lihan hinnan kallistumisesta ja sianlihan kuluttajahinnan jakautumisesta. MTT:n laskelmaan pohjautuvan havainnekuvan mukaan alkutuotannon osuus kuluttajahinnasta on 20 prosenttia, arvonlisäveron 11,5 prosenttia, kaupan 27,5 prosenttia ja teollisuuden peräti 41 prosenttia.

Kaupan ja teollisuuden osuus sianlihan hinnasta on nyt yhteensä 68,5 prosenttia. Käppyröitä ei voi syödä, mutta ne ovat lohdutonta luettavaa, kun palautetaan mieliin MTT:n tilasto vuodelta 2000. Siinä kaupan ja teollisuuden osuus sianlihan hinnasta oli 56,9 prosenttia, arvonlisäveron 14,5 ja tuottajan 28,5 prosenttia. Tuottajahinta oli 1,57 euroa kilolta eli likimain sama kuin nyt.