kirjaimittain.gif (7478 bytes)


Tuottajien, kuluttajien ja asiakkaiden perusintressit jakavat osuustoimintaliikettä

Osuustoiminnan Vuosikirjoissa olemme vuodesta 2004 alkaen käyttäneet osuustoiminnan jaottelua neljään päälohkoon: tuottaja-, kuluttaja-, palvelu- ja pienosuustoimintaan, mikä auttaa kokonaisuuden ymmärtämisessä. Jaottelu on käytännöllinen ja se perustuu osuuskuntien jäsenten tunnistettuihin perusintresseihin.

Suomalaisen osuustoiminnan jaottelu neljään päälohkoon lähti liikkeelle tunnistetuista eroista kolmella tärkeällä alueella:
Jäsenten eli omistajien tärkeimmistä perusintresseistä markkinoiden suuntaan
Jäsensuhteen tiiviydestä perusosuuskunnissa ja
Jäsenistön pääomapanostuksen suuruudesta.

Joitakin ot-yrityksiä tosin voi olla hieman hankala kaikkia tyydyttävällä tavalla luokittaa. Se johtuu mm. niiden historiassaan kohtaamista syvistä kriiseistä, jolloin niiden osuustoiminnallinen omistuspohja on sortunut. Näin kävi esim. Hankkija-Noveralle kesällä 1992. Mutta ehkäpä poikkeus vahvistaa säännön tässäkin.

Mahdollisesti osuustoimintatutkimus myöhemmin pystyy täsmentämään ja ehkä myös korjaamaan näitä käytännön havaintojen pohjalta kirjoittamiani määritelmiä. Käytännössä jäsenten pääintressejä saattavat sekoittaa myös sivuintressit, esim. jonkin alueellisen tuotantolaitoksen toiminnan turvaaminen. Näin tapahtui aikanaan Järvi-Suomen Portissa, joka joutuu nyt lopettamaan toimintansa.

Paikallisesta globaaliin toimintaan

Suomalaisesta hyvin pärjäävästä osuustoiminnasta löytyy helposti myös alueellisesti eri tavalla orientoituneita yrityksiä. Ne voivat toimia paikallisesti, tai alueellisesti, tai valtakunnallisesti tai kaikkein suurimmat myös kansainvälisesti.

Mikäli markkinoiden kehityksen logiikka osuu yksiin yrityksen oman orientoitumisen kanssa tällä alueella, niin yrityksen on silloin helpompi menestyä ja kasvaa. Tämä on näkynyt esim. maamme kahden johtavan kauppaketjun, etenkin osuustoiminnallisen S-ryhmän, kehityksessä Suomen EU-jäsenyyden jälkeen. S-ryhmä kuitenkin pystyi viisaasti yhdistämään myös maakunnallisen toiminnan alueosuuskauppojen kautta.

Lähivakuutus-ryhmä on suomalaisessa osuustoiminnassa ollut leimallisimmin pitkään paikallinen toimija, hyvällä menetyksellä. Toista ääripäätä edustaa Metsäliitto, jonka toimialan kehitys riippuu eniten kansainvälisistä markkinoista.

Mahdollisimman hyvään hintaan

Tuottajaosuuskunnille tärkeintä on turvata oman tuotteen markkinoille saaminen ja sen myyminen mahdollisimman hyvään hintaan. Tyypillisiä tällaisia tuotteita ovat Suomessa perinteisesti olleet puu, maito, liha ja kananmunat.

Myös uusien pienosuuskuntien joukosta löytyy monia markkina-asemaltaan tähän luokkaan rinnastettavia tuotannollisia tai palvelualan yrityksiä, jos tuotteeksi ja toiminnaksi ymmärretään esim. käsityön, taideteoksen, näytelmän tai vaikkapa kirjan tuottaminen ja myyminen asiakkaille.

Maatilayrittäjän koko toimeentulo voi olla oman ot-yrityksen menestymisen varassa. Muita tiiviimpi jäsensuhde tulee yleensä näkyviin muita korkeampana osallistumisaktiivisuutena vaaleissa (ks. OT 1/11 ja 3/11) ja usein kokouksissakin.
Myös jäsenen pääomapanostus on tuottajaosuuskunnissa nykyisin usein jopa yllättävän suuri. Markkinoilla pärjääminen ja toiminnan jatkuva kehittäminen ovat vaatineet jo pitkään lisää pääomia esim. elintarvike- ja metsäteollisuudessa.

Kolme suurta tuottajaosuustoiminnan yritystä on turvautunut myös pörssin apuun rahoituksensa turvaamisessa. Ne ovat M-real, HKScan ja Atria. Kaikkien pääomistajina toimivat kuitenkin osuuskunnat ja muut sijoittajat ovat niissä vähemmistöomistajina. Toiminnan tavoitteet ja tuloksellisuus arvioidaan aina omistajaosuuskunnissa. Tärkein kysymys kuuluu: miten toiminta kulloinkin hyödyttää jäsenistöä.

Hinta ja laatu ratkaisevat

Kuluttajaosuuskunnissa, kuten osuuskaupoissa, jäsenten tärkein intressi on saada tuotteet mahdollisimman laadukkaina ja mahdollisimman edullisesti. Tämä jäsenistön perusintressi näkyy myös sähkö- ja puhelinosuuskunnissa. Kansainvälisesti myös asunto-osuuskunnat on perustellusti laskettu mukaan kuluttajaosuustoimintaan.

Hintaintressi on ristiriidassa tuottajaosuuskuntien perusintressin kanssa. Tuottajan tavoitteena on saada esim. lihasta mahdollisimman hyvää hintaa, kun kuluttajan intressi puolestaan on kilpailuttaa ja ostaa sitä mahdollisimman edullisesti. Tässä tulee nykyisin näkyviin polttavin ongelmakohta suomalaisessa osuustoimintaliikkeessä.

Silloin kun Suomen osuuskauppaliike sisällissodan alusvuosina repesi pahasti kahtia, siihen vaikuttivat sen ajan kärjistyneet poliittiset jännitteet ”sosialistien” eli ”edistysmielisten” ja ”puolueettomien” eli ”pellervolaisten” välillä. Nämä erot ovat sittemmin käytännössä paljolti tasoittuneet yhteiskunnan kehityksen myötä. Esim. Suomen suurimmassa osuuskunnassa yli 550 000 jäsenen HOK-Elannossa molemmat puolet ovat kansanvaltaisesti edustettuina omalla painollaan.

Kuluttajaosuuskunnat ovat historiallisesti tehneet paljon vaikuttavaa ja monipuolista työtä myös tuotteiden laadunvalvonnan hyväksi jo ennen kuluttajasuojan saamista. Nykyisin sekä Suomen että EU:n lainsäädäntö ovat myös turvaamassa kuluttajien asemaa. Laadun ja tarjonnan kehittämisessä myös tuottajaosuustoiminnan yritykset ovat saavuttaneet suomalaisten kuluttajien luottamuksen niin että kotimaisuus on selvä arvo eikä rasite.

Kuluttajaosuuskunnissa jäsenten pääomapanostus on tyypillisesti paljon tuottajaosuuskuntia pienempi. Sen sijaan jäsenten asiointi omassa osuuskaupassa on yleensä tiivistä.

Jäsenten osallistumisen kehittämiseen pitäisi jatkossa pystyä luomaan uusia, toimivampia edellytyksiä myös paikallistasolla. Bonusten jälkeen se voisi olla seuraava kilpailukeino, jolla osuustoiminta voisi erottua.

Omistajasuhteisiin lisää huomiota

Palveluosuustoimintaan luemme kaikki osuuspankit liikemerkkiin katsomatta ja keskinäisen henki- ja vahinkovakuutustoiminnan.

Ne ovat asiakasomisteisia yrityksiä ja neutraaleja suhteessa kerrottuihin tuottaja/kuluttaja -intresseihin. Tärkein jäsenintressi on saada mahdollisimman hyvää ja edullista palvelua itse toivomallaan tavalla. Tällöin myös paikallisuudella on suurempi arvo kuin tuottajaosuustoiminnassa.

Palveluosuuskunnissa on jäsensuhde etäisin ja pääomapanostus pieni tai se puuttuu kuten vakuutusalalla. Tämä näkyy alhaisempana osallistumisaktiivisuutena vaaleissa ja osuuskuntien tai esim. Lähivakuutusyhdistysten kokouksissa. Asiointitiheys on luonnostaan harvempi. Se rakentuu yhä enemmän nettipalvelun kautta. Samalla myös riski jäsenten luisumisesta kilpailijoille on tavanomaista suurempi.

Suuri osa nimenomaan keskinäisten yritysten omistajista ei edes tiedä omistavansa vakuutusten kautta pienen siivun yleensä hyvin menestyvästä yrityksestä. Toki taistelu Suomi-yhtiön omistuksesta 1990-luvun lopulla herätteli vakuutuksenottajia omistajina, samoin viimevuotinen kilpa pienen Pohjantähden suunnasta.

Omistajasuhteiden vaalimiseen kannattaa jatkossa laittaa lisää huomiota etenkin palveluosuustoiminnassa. Toiminnallinen freesaus, jäsensuhteiden tuoreuttaminen ja uudelleen ajattelu on aika ajoin sangen tarpeellista toimialasta riippumatta. Varsinkaan nuoret eivät muuten tahdo päästä toimintaan ja osuustoiminta-ajatteluun sisään.

Noin 3 000 pienosuuskuntaa

Pienosuuskunnat eli uusosuuskunnat ovat vielä luokittelematta. Niitä löytyy kaupparekisteristä ylivoimaisesti eniten, jo n. 3000.

1.) Seurannassa olevat ot-yritykset ja niiden kilpailijat yhteensä.
*Mikäli yrityksestä ei ole saatu vuosikertomusta, on tiedot hankittu jostakin muualta
**Mm. SEO, Luottokunta, keskinäiset työeläkevakuuttajat ja ot-yritysten tytäryhtiöt.
Taulukko: Pasi Saarnivaara

Pienosuustoiminta perustuu toistaiseksi vain Pellervon 1990-luvulla tekemään aikarajaukseen ja yritystoiminnan kokoon. Siinä lähtövuodeksi valittiin 1987. Jos voimat riittäisivät tarkempaan ryhmittelyyn, niin pienosuustoiminta voitaisiin mielestäni ainakin pääosin jakaa muihin kolmeen päälohkoon, varsinkin jos osuuskuntien liiketoiminta vuosikymmenten myötä kasvaa nykyistä selvästi mittavammaksi.

Keskustelu myös osuustoiminnan määritelmistä ja luokitteluista on Osuustoiminta-lehdessä avointa ja toivottavaa. Uusi päivä ehkä tuo mukanaan tähänkin lisää tietoa ja näkemystä.

Mauno-Markus Karjalainen

Analyysien peruskäsitteet löytyvät netistä, www.osuustoiminta.coop/ot, josta klikataan Ot-sanasto.
Vuoden tulos -opas, Pellervo 2009

Lue myös:
Pikakurssi osuustoiminnan peruskäsitteisiin ja tuloksiin

Kotimaisen omistuksen arvo huomataan jatkossa entistä paremmin
Osuustoiminta tutuksi

| Sivun alkuun |