Pellervo

Venäjän maaseudun umpikuja
Henkinen selkäranka poikki

Karjalassa kevätkylvöjä ja sadonkorjuuta johdetaan presidentinkansliasta. Yksityisviljely, ruuan tuottaminen, on lopahtanut byrokratiaan, taitamattomuuteen ja rahan puutteeseen. Esimerkiksi Lahdenpohjan 11 000 peltohehtaarista vain seitsemän oli viime vuonna viljelyksessä! Ja mihin suomalaiset tukimarkat oikein menevät?

Lähialueen maatalouden auttaminen jatkuu, vaikka julkisuudessa rajantakaisia hankkeita on syytetty huonosti suunnitelluiksi, tehottomiksi ja tuhlaileviksi. Konsulttiyhtiö Tetra Consultingin ulkoministeriölle tekemästä arviointiraportista ilmenee, että 1991 lähialueella aloitetuilla maa- ja metsätaloushankkeilla ei ollut selkeitä tavoitteita, kunnes ulkoministeriö otti 1997 ohjat käsiin.

Raportissa suositellaan maatalousyhteistyön jatkamista, mikäli rahoitus pysyy "tasolla, joka mahdollistaa järkiperäiset toiminnot". Maataloustuen jatkaminen sinetöitiin toukokuun lopussa Pietarissa pidetyssä Suomen ja Venäjän viranomaisten yhteisessä lähialueseminaarissa. Maatalousministeriö valmistelee parhaillaan yhdessä venäläisten yhteistyökumppaneiden kanssa ensi vuoden aluekohtaisia maataloustukiohjelmia ulkoasianministeriölle.

Ulkoministeriön lähialueyksikön päällikön Rauli Suikkasen mukaan maa- ja metsätalousministeriön osuus ulkoministeriön lähialueyhteistyöbudjetissa on viime vuosina ollut 10–12 miljoonaa markkaa. Viime vuonna rahoituksessa etusijalle noussut Luoteis-Venäjän metsäohjelma nielaisee tänäkin vuonna budjetista kuusi miljoonaa markkaa, loput on varattu maataloushankkeille. Sen lisäksi ulkoministeriö on osoittanut maataloushankkeille lisärahoitusta nelisen miljoonaa markkaa. Maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Nina Hellström kertoo, että Karjalan tasavallan osuus tämän vuoden hankkeissa on 2,6 miljoonaa markkaa.

Karjala haluaa
oppia viljelemään
Pietarin lähialueseminaariin osallistuneet Venäjän viranomaiset ja maatalousyrityksien johtajat ovat ylistäneet suomalaista maataloustukea. Karjalan tasavallan presidentti Sergei Katanandov pitää Suomen apua erittäin tärkeänä, sillä Karjalan tasavallan maatalous on taantunut raskaasti. Nautakarja on supistunut puoleen kymmenen vuoden takaisesta, turkistarhaus ja sikatalous ovat kuihtuneet kokonaan. Peltoviljely on vaarassa näivettyä lopullisesti. Esimerkiksi Lahdenpohjan piirissä on 11 000 hehtaaria kyntömaata, josta viljeltiin viime vuonna vain seitsemää hehtaaria. Tänä vuonna piirinjohto lupaa laajentaa alan 57 hehtaariin, mikäli siemenperunan hankkiminen onnistuu.

Miltei puolen vuosisadan ajan Karjalan maatalous keskittyi etupäässä perunan viljelyyn ja karjatalouteen. Nyt alueen omavaraisuuden saavuttamiseksi aiotaan elvyttää viljanviljely, siemenvilja kuitenkin puuttuu. Kuluvan vuoden aikana Katanandov on pariin otteeseen pyytänyt Suomen viranomaisilta leipä- ja rehuvilja-apua, mutta avunpyynnöt eivät saaneet aikaan myönteistä päätöstä Suomen ulkoministeriössä.

"Pyrimme siihen, että maataloustuotantoa ja jakelujärjestelmiä kehitetään pitemmällä tähtäimellä. Koska EU on tehnyt päätöksiä melko suurista avustuseristä, meidän ei kannata lähteä antamaan mitään viljatukea vähistä lähialuerahoista", kertoo Suikkanen.

Suomen maatalousministeriön keskeisiä hankkeita Karjalassa ovat sikatalouden ja vihannesviljelyn elvyttäminen. Myös Karjalan kalatalous kaipaa apua Suomesta.

Hellström kertoo, että Suomi tukee lisäksi lähialueen vesi- ja ruokahuollon järjestämistä sekä maaseudun peruspalvelujen kehittämistä. Minkä tahansa hankkeen käynnistämisen ehtona on, että venäläisen osapuolen 50–70 prosentin rahoitus on kunnossa. Koulutukseen liittyvien projektien rahoitus on sataprosenttisesti suomalaista.

Lähialuerahaa uppoaa rajantakaisen maaseudun tukemiseen tulevinakin vuosina. Suomen viranomaisten lisäksi rahoituksessa ovat mukana kansainväliset rahoituslaitokset.

Kehityksestä ei
merkkiäkään
Kuluneina vuosina maa- ja metsätalousministeriön kautta Baltiaa, Karjalaa sekä Leningradin ja Murmanskin aluetta on tuettu yhteensä noin 200 miljoonalla markalla. Vuosien miljoonasatsauksista ja ministeriöiden sekä parin sadan suomalaisyhteisön hääräämisestä huolimatta myönteisestä kehityksestä lähialueen lohduttomalla maaseudulla ei näy merkkiäkään. Rahapulan ja laman lisäksi maatalouden henkinen selkäranka on poikki.

"Ihmiset ovat joutuneet paniikin valtaan, monet juopottelevat eivätkä tee työtä. Heidät on ohjattava viljelemään maata", Katanandov kommentoi tilannetta huhtikuussa kevätkylvöihin valmistautumista käsittelevässä neuvottelussa.

Lähialueen keskusjohtoinen maatalous ei ole rakenteellisesti paljoakaan muuttunut neuvostoajoista vaan perustuu edelleen yhä pahemmin ontuvaan kollektiivitalouteen. Yksityisviljely on alkuinnostuksen jälkeen lopahtanut byrokratiaan, rahojen puutteeseen ja taitamattomuuteen.

Kevätkylvöjä ja sadonkorjuuta johdetaan presidentin kansliasta. Neuvotteluihin kerätään ministereitä ja maatalousyrityksien johtajia tasavallan joka kolkasta pohtimaan, mistä saadaan siemeniä, lannoitteita, polttoainetta ja varaosia. Koska käteistä rahaa ei ole, tarvikkeet hankitaan vaihtokaupalla eri puolilta Venäjää.

Voidaanko suomalaisella maataloustuella puhaltaa uutta elämää kaatuviin valtiontiloihin tai antaa elämänuskoa moneen kertaan rahansa ja uskonsa menettäneille ihmisille? Hellström kertoo, että lähialueen tukemisessa keskitytään jatkossa yrittäjyyteen ja johtajien koulutukseen.

"Pyrimme siihen, että ihmiset oppisivat ajattelemaan ja tekemään töitä länsimaisella tavalla sekä siirtymään markkinatalouteen."

Maataloustuki ei kuitenkaan poista Venäjän maatalouden suurinta ongelmaa: venäläinen ei voi omistaa maata. Lähialueen maaseudun rappion syynä ei ole patologinen laiskuus, sillä omalla pikkutontilla häärivällä sovhoosilaisella on yrittäjyyttä ja ahkeruutta vaikka muille jakaa. Työmotivaatio ei vaan taida enää koskaan palata valtion entiseen meganavettaan. Ei lähialuetuellakaan.

Teksti: Santeri Pakkanen
S-posti: santeri.pakkanen@pp.inet.fi