Pellervo

Hyötypuutarhurin kesäpuuhat
Tee hommat ajoissa, niin pääset vähemmällä

Nauti kesän iloista pihalla ja kasvimaalla. Rikkaruohojen kitkentä, taimien harvennus ja kastelu kuuluvat hyötytarhurin kesätöihin, mutta nekin voi suunnittelemalla muuttaa mukavaksi puuhaamiseksi.

Muhevaan multaan kylvetyt siemenet ja taimista istutetut vihannekset kasvavat pohjoisissa oloissamme lähes yötä päivää. Omenan kukista alkaa muodostua raakileita, jotka paisuvat kesän myötä meheviksi hedelmiksi. Mansikat ja herukat kypsyttelevät maukkaita marjojaan.

Jotta puutarhakasvit tuottaisivat meille mieluisan sadon, ne tarvitsevat hoitajansa apua luonnon antaman auringon ja valon lisäksi.

Kasvimaalla riittää kitkemistä, haraamista, harvennusta ja kastelua. Tuholaisten ja tautien ilmestymistä on tarkkailtava säännöllisesti. Omenatarhassa taivutellaan oksia ja marjasatoja suojellaan ylimääräisiltä napostelijoilta.

Kesän hoitotyöt puutarhassa eivät kuitenkaan saisi olla pelkkää uurastusta ja rasittavaa työtä. Kun työt tehdään ajallaan kunnollisilla työkaluilla, puutarhan hoito on pelkästään miellyttävää. Puuhailu kasvimaalla virkistää mieltä, kun ajatukset saavat tulla ja mennä omia teitään ja samalla tulee siistiä jälkeä. Mikä onkaan mahtavampi tunne kuin ihailla omien käsien jäljiltä puhtaaksi kitkettyä kasvimaata, jossa taimet kurottelevat vehreinä ylös maasta.

Haraaminen
Kesä kasvattaa paitsi hyötykasveja myös runsain mitoin kiusallisia rikkakasveja. Vettä, ravinteita ja kasvutilaa vievät rikkakasvit on pidettävä kurissa, jos mielii korjata syksyllä runsaan sadon. Mitä pienempinä rikat torjutaan, sitä helpompaa ja miellyttävämpää työ on.

Kasvimaalla pienet, juuri taimettuneet rikkakasvit on kätevä harata käytäviltä ja riviväleistä. Rivien kohdat kitketään varovasti käsin. Nuorten hedelmäpuiden ja marjapensaiden alustat pidetään puhtaina rikkaruohoista tai peitetään katteella. Nurmikolle istutettu omenapuu lähtee huonosti kasvun alkuun, jos nurmikkoheinien annetaan levittäytyä tyvelle asti.

Erilaiset maata peittävät katteet vähentävät kitkentätarvetta ja estävät kosteuden haihtumista maasta. Nurmikon leikkuusta syntynyt ruohokate on erinomainen maanpeite ja lisälannoitusaine kasvimaalle. Ruohokatetta voi levittää myös hedelmäpuiden ja marjapensaiden alustoille alkukesällä. Ruohon sisältämän typen vuoksi katetta ei levitetä enää heinäkuun alun jälkeen puuvartisille kasveille eikä sipulille, jonka on tuleennuttava ajoissa.

Kastelu
Kasvukauden alussa Suomessa sataa usein liian vähän. Kun kevätkosteus on haihtunut maasta, alkavat matalajuuriset ja reheväkasvuiset vihannekset kärsiä ensimmäisinä veden puutteesta. Silloin on tartuttava kastelukannuun tai asennettava sadetuslaitteisto paikoilleen. Myös hedelmäpuut ja marjakasvit saattavat tarvita kastelua raakilevaiheessa, sillä kuivuus varistaa herkästi marjojen ja hedelmien alkuja.

Kun kasteluun sitten ryhdytään, vettä on käytettävä niin paljon, että kasvualusta kastuu riittävän syvältä. Vettä annetaan kerralla 20–30 litraa neliölle tai sadetuksena 20–30 milliä.

Vain maan pintakerroksen kastava,vähän kerrallaan ja usein toistuva liruttelu on pahasta. Juuret hakeutuvat silloin entistä enemmän pintaan ja kasveista tulee yhä poudanarempia.

Maan haraaminen pinnan kuivahdettua estää veden haihtumista ja pinnan tiivistymistä.

Tyyni ilta tai pilvinen päivä on parasta kasteluaikaa. Voipa veden antoon ryhtyä sateellakin tai sen jälkeen, jos vettä ei tule taivaalta riittävästi. Hapettunut ja lämminnyt kaivovesi on kasveille parasta. Myös sadevesi ja puhdas joki- tai järvivesi käyvät . Merivesi ei sovellu jatkuvaan puutarhan kasteluun, sillä sen sisältämä suola lisää kasveille haitallista maan suolapitoisuutta. Kerran kesässä annettu kastelu hätätilanteessa ei aiheuta vielä vahinkoa.

Harvennus ja multaus
Riviin kylvetyt vihannekset harvennetaan, jotta taimille jää riittävästi kasvutilaa. Työhön ei kannata ryhtyä liian aikaisin, silloin taimet ovat kovin pieniä nypittäviksi. Jäljelle jääneet taimet vioittuvat herkästi, kun niiden hennot juuret irtoavat maasta. Harvennusta ei tosin saa jättää liian myöhäänkään.

Porkkanat harvennetaan 3–5 sentin välein. Varhaisporkkanat saavat kasvaa tiheämmin kuin varastoporkkanat. Harvennetut porkkanat viedään kompostiin, sillä riviväleihin jätetyt naatit houkuttelevat murskaantuessaan paikalle porkkanakärpäsiä.

Retiisejä, nauriita, kyssäkaaleja ja punajuurikkaita harvennetaan sitä mukaan, kun niistä korjataan ensimmäiset maistiaiset.

Perunat, porkkanat ja palsternakat mullataan pari kertaa kesässä, jotta niiden maanalaiset osat eivät vihertyisi. Vihertyneiden perunoiden sisältämä solaniini on terveydelle haitallista. Porkkanan ja palsternakan vihertyneet juurenniskat eivät ole myrkyllisiä, mutta niiden maku muuttuu kitkeräksi auringossa. Myös purjokasvusto mullataan, jotta purjojen alaosat tulisivat vaaleiksi ja miedonmakuisiksi. Multaaminen sujuu samalla, kun harataan rikkaruohoja.

Uusintakylvöt
Nopeasti kasvavia vihanneksia voi kylvää kesällä useamman kerran. Kun retiisiä, tilliä, lehtisalaattia ja pinaattia kylvetään 2–3 viikon välein, saadaan koko kesän uutta, tuoretta satoa syötäväksi. Myös punajuurikasta ja kyssäkaalia kannattaa kylvää ainakin toisen kerran kesällä.

Uusintakylvöille on hyvä jättää oma pieni nurkkaus . Korjattujen kasvisten tilallekin voi kylvää uudestaan, mutta muiden lehtevien kasvien varjossa pikkutaimilla on huonommat kasvuolot.

Lisälannoitukset
Maahan lisätään ravinteita yleensä keväällä ja ne riittävätkin monille kasveilla koko kasvukaudeksi. Voimakasta lannoitusta vaativat kasvit kuten kaalit, sipulit, sellerit, avomaankurkku, palsternakka ja purjo hyötyvät kesällä annetusta lisälannoituksesta.

Kesä- heinäkuun vaihteessa levitetään kasvimaalle typpipitoista lannoitetta, esimerkiksi kalkkisalpietaria tai kanankakkarakeita. Myös nokkosvesikastelu ja ruohokate tuovat maahan typpeä.

Kasvintuhoojat
Kesän hoitotöihin kuuluu myös kasvien tarkkailu mahdollisten tautien ja tuholaisten havaitsemiseksi. Vioituksen aiheuttaja on helpompi torjua, kun tuho havaitaan riittävän ajoissa. Pihalla ja puutarhassa kulkiessa kannattaakin ihailun lisäksi katsoa kasveja sillä silmällä. Jos huomaa käpristyneitä, kurttuisia, koloreunaisia tai laikullisia lehtiä tai muita kasvinosia, on syytä epäillä jonkin tuhoojan olevan liikkeellä. Torjunta kannattaa aloittaa aina miedommilla aineilla ja konsteilla.

Ohutnahkaisista kirvoista ja pienistä karviaispistiäisen toukista päästään miedolla saippualiuoksella, ja pienen määrän toukkia voi kerätä käsinkin.

On hyvä muistaa, että elinvoimaiset ja oikein hoidetut kasvit saavat vähemmän tauteja ja tuholaisia ja selviävät niiden hyökkäyksestä paremmin kuin kuivuutta kärsineet ja muuten huonokuntoiset kasvit.

Hedelmien raakileharvennus
Isoja hedelmiä tuottavat luumupuut ja runsaasti raakileita kasvattavat omena- ja päärynäpuut saattavat tarvita raakileharvennusta. Näin jäljelle jääneistä hedelmistä tulee laadultaan parempia ja suurempia. Lisäksi sadon rajoittamisella parannetaan herkkien lajikkeiden talvenkestävyyttä. Esimerkiksi hyvin runsaan sadon tuottanut luumupuu saattaa menehtyä seuraavana talvena. Raakileharvennuksella on myös mahdollista tasata puiden vuosittaista sadonvaihtelua.

Luumun raakileet harvennetaan 6–7 sentin etäisyydelle toisistaan. Omenalla ja päärynällä sopiva etäisyys on noin kymmenen senttiä. Yhteen kannusversoon jätetään korkeintaan kaksi raakiletta. Ylimääräiset poistetaan kantoineen, luumupuista noin sentin ja omena- ja päärynäpuista noin kolmen sentin kokoisina heinäkuussa.

Oksien taivutus
Omena- ja päärynäpuiden oksakulmista yritetään saada leikkaamalla ja oksia taivuttamalla hyväiä eli oksien tulisi lähteä mahdollisimman suorassa kulmassa rungosta.

Jotkut lajikkeet, esimerkiksi Kaneli-omenat, kasvattavat mieluusti jyrkkäkulmaisia oksia. Pystyoksaiset lajikkeet tulisi taivuttaa, kun niiden oksat ovat vain 5–10 sentin pituisia ja pehmeitä. Lisäksi puun satoikään tulemista voidaan jouduttaa taivuttamalla oksia lähes vaaka-asentoon. Toimenpide kiihdyttää kukkasilmuja muodostavien kääpiöversojen kasvua.

Puun nuoruusvaiheessa voidaan oksia pakottaa varovasti oikeaan oksakulmaan. Nuoret versot taipuvat vielä helposti. Mitä paksumpi oksa on, sitä huonommin se suostuu uuteen asentoon. Kesäkuussa oksia taivutetaan naruilla, painoilla tai koukuilla. Pienien oksien taivuttamiseen on kaupasta saatavana erityisiä oksakulmaan asennettavia klipsejä. Nuori oksa kasvaa uuteen asentoon muutamassa viikossa ja taivutuslangat voidaan poistaa.

Marjasadon suojaus
Mansikat, kirsikat ja punaherukat eli erityisesti punaiset marjat ovat myös rastaiden mieleen. Toisin paikoin varikset saattavat nokkia koloja omenoihin, joihin iskeytyy herkästi hedelmiä pilaava muumiotauti.

Hedelmä- ja marjatarhassa kannattaa kokeilla linnunpelättimiä, tuulessa leijuvia haukankuvia ja muita lepattavia ja rapisevia suikaleita lintujen pelästyttämiseksi. Linnunpelättimen hahmoa olisi vaihdettava välillä, sillä linnut tottuvat siihen valitettavasti aika nopeasti. Mansikkamaalla voi kokeilla lintujen harhauttamista punaisiksi maalatuilla kivillä. Kivet viedään näkyville mansikkariveihin ennen marjojen kypsymistä. Linnut nokkivat punaisia kiviä luullen niitä mansikoiksi ja pysyvät pois oikeiden mansikoiden kypsyessä, toivottavasti.

Varmin keino estää siivekkäiden pääsy herkuttelemaan marjatarhaan on kuitenkin rastasverkko. Verkon tulee olla niin tiheäsilmäistä, etteivät linnut jää verkon silmuihin kiinni. Siilien joutuminen verkkoon on estettävä esimerkiksi 20–30 sentin korkuisella lautaseinämällä, joka asennetaan maahan.

Teksti: Leena Nurmi