Kodin Pellervo

HELMIKUU, 17.2.2005

Jumalan ja lääkärin pieni ero

Leikitäänpä hetki. Ihan vaan ajatuksella.
Kuvitellaan kaksi metsämiestä, joista kummallakin on oikein hyvä jäniskoira. Nämä ammattilaiset asuvat vierekkäin ja ovat kavereita.

Toiselle metsämiehelle tulee eräänä aamuna kirje. Metsäjäniskiintiölautakunta, hänen työnantajansa ja komentelijansa, on päättänyt, että jäniksiä ammutaan jatkossa eri tavalla. Naapuri ei saa tällaista kirjettä, sillä hän ei ole kunnalla töissä.

Jäniksiä on nyt ammuttava tiettyjen kriteerien mukaan. Jos jänis on väärä, niin se ammutaan vasta kun tietynlaiset jänikset on ensin saatu kiinni. Tämän lisäksi jäniksiä on kuitenkin ammuttava huomattavasti nopeampaan tahtiin.

Kirjeen saanut katsoo jo muutenkin täyttä työkirjaansa. Mistäpä tähän aika? Jäniksiä on vaikeampi ampua yöllä. Mustinkin olisi levättävä välillä. Minä saatan jaksaa, mutta jos Musti väsyy kolmivuorotyössä, niin sitten tulee noutaja.

Sitäkään metsämies ei oikein ymmärrä, että nyt on alettu pisteyttää nämä jänikset. Sen täytyy kuulemma olla tietyn kokoinen, värinen ja ikäinen. Tajuavatkohan ne siellä metsäjäniskiintiölautakunnassa, miten hankalaksi asia menee?

Musti on ihan sekaisin, kun saa hajun, sitten ajetaan takaa ja saadaan hollille, mutta onkin väärä jänis. Sellainen jänis, jonka saa ampua vasta neljän kuukauden kuluttua. Voi olla myöhäistä, kun se jo joutuu parempiin suihin. Luulisi Mustin paremmin jänikset tuntevan. On se sentään asiantuntija, ollut niin kauan kuin ovat luonnon lait vallinneet.

Nyt on kaksi vaihtoehtoa. Metsämies on joko tyhmä tai viisas. Tyhmä metsämies piiskaisi koiraansa, kunnes liike loppuisi, kummaltakin. Viisas metsämies, no, hän haistattaa sanonko mä mitkä metsäjäniskiintiölautakunnan toimeksiannolle.

Hyvä on. On niitäkin metsämiehiä, joilla on varaa hankkia se toinen koira. Mutta riittääkö metsämiehen oma aika? On koulutettava uusi koira, odotettava, että se kasvaa ja kehittyy. Sitä ei voi kiirehtiä. Luonnolla ja koiran kasvulla ja kehityksen vauhdilla on biologiset rajansa. Niin eläin- ja kuin ihmispsykologit väittävät, että luontokappaleet oppivat kantapään kautta.

Hyvistä valmiista koirista on pulaa, sillä monien hyvien jäniskoirien onni on päästä hommiin, jotka eivät riipu metsäjäniskiintiölautakunnan toimeksiannoista. Silloin käydään metsällä sen mukaan, mikä on jänistilanne. Jänistä ajetaan omaan tahtiin, kunnes tulee valmista. Johtuu tietysti siitä, palkanmaksaja on toinen ja palkka parempi. Kaikki ovat tyytyväisiä.

Voi hyvinkin siis käydä niin, että yksi jos toinen viisas metsämies koirinensa kyllästyy tähän lautakuntaan. Mitä #¤%"&%¤!? tässä kirmaamaan, vyötä on rei´itetty jo niin pitkälle että tulee solki vastaan. Seuraava kierros olisi jo lopun alkua.

Minkähän takia naapuri lähtee metsälle naama virneessä? Kaukaa katsoen voisi luulla, että se vihelteleekin. Sen koira juoksee hulluna ympyrää ja minusta taas tuntuu, että minulla on enemmän virtaa kun tuolla meidän Mustilla. Ainakin sitä saa vetää narussa perässään.

Niinpä. Minä puhun hoitotakuusta. Olen ennenkin sanonut, että Jumalan ja lääkärin välinen ainoa ero on se, että Jumalan ei tarvitse leikkiä lääkäriä. Nyt Helsingin herrat (ja rouvat) ovat suuressa viisaudessaan päättäneet, että tämäkin väärinkäsitys voidaan unohtaa ja meidät nostetaan ihan virallisesti samalle viivalle meidän Luojamme kanssa.

Vihdoinkin meille annetaan päätösvaltaiselta taholta loppumatonta virtaa ja vaikka sitä ei ole vielä ilmoitettu, tullaan vuorokauden pituutta nostamaan kolmanneksella. On vapauttava tunne, kun lääkärien ja hoitajien ei enää tarvitse nukkua. Voi keskittyä isoon asiaan, joka vihdoinkin on ratkaistu. Kuinka yksinkertaista! – ja vaatii ilmeisesti jossain kabinetissa AHAA!-elämyksen. Olen varma, että sitä keksintöä on juhlittu. Kukahan sen ensimmäisenä, haluaisin päästä hänen valoonsa!

Vihdoinkin jonot alkavat vetää ja…

Katin kontit. Minä vain laskettelen ja piruilen, jos ette sattuneet huomaamaan. Oli pakko lopettaa vuodatus, sillä tuolta jostain lensi pikkuruinen salama niskaani.

Siinä ei kuulkaa hyvin käy. Viralliselta taholta on päätetty, että jonot alkavat vetää, kun lääkärit ja hoitajat lopettavat käskystä laiskottelunsa ja potilaat pisteytetään. Siinä ei kuulkaa pienen ihmisen inhimillinen kärsimys paljon paina. Kenkatkoon lonkkanivelrikkonsa kanssa.

Nyt ollaan isolla asialla. Potilasjonot on hoidettava kuntoon…

Teksti: Leif Lindberg
Sähköposti: