Kodin Pellervo

SYYSKUU, 21.8.2006

Kuuman kesän jälkeen

Päivät lyhenevät syksyn myötä, mutta vielä pihapiiriä värittävät ruskalehdet ja kestävät kukkijat. Sadonkorjuun, istutustöiden ja muiden askareiden lomassa luodaan kiitollinen silmäys puutarhan kuulauteen.

Ennätyskuivan kesän jälkeen monet puutarhakasvit saivat syysasunsa tavallista aikaisemmin. Kuivalla paikalla kasvaneiden lehdet kellastuivat ja jopa ruskettuivat jo elokuussa. Myös monet perennat joutuivat valmistautumaan talvilepoon ennen aikojaan.

Kesällä vettä kului etenkin vihannesmaalla. Myös keväällä istutetut taimet tarvitsivat runsasta kastelua säännöllisesti. Jos sateita ei syksyn aikana saada riittävästi kannattaa kastelua jatkaa.

Vastaistutetut havukasvit, alppiruusut ja muut ainavihannat pensaat talvehtivat paremmin, kun ne ovat täydessä nestejännityksessä. Myös kukkasipulien istutuspaikat on syytä kastella huolellisesti, jotta sipulit juurtuvat kunnolla.

Syksylläkin voi istuttaa

Syksy on erinomaista puutarhan perustamisaikaa. Monia pihan kasveja voi istuttaa yhtä hyvin kasvukauden lopussa kuin alussa, astiataimia koko kasvukauden ajan. Kosteat yöt ja syyssateet helpottavat istuttajan aherrusta ja taimien sopeutumista uuteen paikkaan. Etelä-Suomessa lähes kaikkia kasvilajeja voi istuttaa syksyllä, kestävimpiä aina maan routaantumiseen asti.

Jaloruusut ja muut arat kasvit istutetaan mieluummin keväällä, jotta ne ehtivät juurtua ja sopeutua ennen talven tuloa. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä aikaisemmin syysistutukset kannattaa tehdä kotimaisia taimia ja ilmastollisesti kestäviä lajeja käyttäen. Jos taimet vaativat istutusleikkauksen, se tehdään vasta seuraavana keväänä.

Uuden nurmikon perustaminen onnistuu syyskesällä melkeinpä paremmin kuin keväällä, sillä kevätkosteus haihtuu maasta poutasäällä nopeasti. Nurmikkosiemenet ehtivät itää ja kasvaa riittävän vahvoiksi, kun ne kylvetään elokuun puolivälin ja syyskuun loppupuolen aikana.

Pohjois-Suomessa uusi nurmikko perustetaan elokuussa. Siemenet voi kylvää myös niin myöhään syksyllä, etteivät ne ehdi itää, vaan jäävät odottamaan seuraavaa kevättä.

Perennapenkin kunnostus

Kuivuneet ja paleltuneet perennojen versot leikataan joko syksyllä tai aikaisin keväällä. Tanakat kukkavarret saavat jäädä mieluusti somiksi talventörröttäjiksi ja lumenkerääjiksi.

Versot kannattaa silputa kasvien tyvelle, sillä etenkin luonnonkasvit ja maatiasperennat hyötyvät siitä, että kuihtunut kasvusto ja syksyn lehdet saavat lahota paikalleen. Näistä kasvit saavat tarvitsemiansa hivenaineita ja muita ravinteita, eikä lisälannoitusta juuri tarvita. Ohut kompostikerros peittää varren palat ja muun roskan.

Jos kuihtuneet kasvin osat viedään pois, on perennapenkkiin tuotava keväällä tuhdimpi kerros kompostia. Pitkälle jalostetut lajit tarvitsevat runsaamman lannoituksen kuin vähemmän jalostetut sukulaisensa sekä säännöllisiä uudelleenistutuksia jaksaakseen kukoistaa vuodesta toiseen.

Kunnollinen salaojitus tai taimien istuttaminen harjuun parantavat perennojen talvensietävyyttä. Monet kestävätkin kasvit menehtyvät talvella, jos seisova vesi tukahduttaa juuret. Sarviorvokin talvehtimista parannetaan leikkaamalla kasvusto elo-syyskuun vaihteessa, jolloin se ehtii vielä kasvattaa pienen lehtiruusukkeen ennen talven tuloa.

Talvisuojauksella varjellaan arkoja lajeja pakkasilta ja liialliselta kevätauringolta. Suojat asetellaan paikoilleen vasta maan routaannuttua. Punatähkä, keijunkukka, inkarvillea, koreahohdekukka, sädekukka ja tarhakellukka hyötyvät talvisuojauksesta. Suojaa kevätauringolta kaipaavat puolestaan ikivihreät perennat, kuten talviot, vuorenkilvet, sini- ja lapinvuokot sekä varjoyrtti.

Hellä varoen varastoon

Sadonkorjuu jatkuu pitkälle syksyyn. Varastoitavat vihannekset nostetaan maasta mahdollisimman varovasti ja hedelmät poimitaan yksitellen, helläväroen kuin kananmunat.

Ehytkuoriset ja kolhiintumattomat kasvikset säilyvät kellarissa parhaiten. Varastoon ei myöskään kannata viedä tuholaisten nakertamia kasviksia, sillä vioituskohtiin iskeytyy helposti satoa pilaavia varastotauteja. Vioittuneet kasvikset käytetään ensimmäisinä, pakastetaan paloiteltuina tai valmistetaan soseiksi ja hilloiksi.

Varastoporkkanat ja muut juurekset korjataan mahdollisimman aurinkoisena päivänä, jolloin ne saavat kuivahtaa hetken ennen kellariin siirtämistä. Pakkasyön jälkeen odotetaan, että jäätynyt sato on sulanut ja nestejännitys palautunut. Myöhäissyksyllä korjattavat kestävät useita asteita pakkasta, kun ne ovat vielä maassa tai puussa. Joidenkin, mm. ruusukaalin, maku jopa paranee pienestä pakkasesta.

Kompostoitavaa riittää

Syksyllä riittää kompostoitavaa. Sitä kertyy haravoiduista lehdistä, vihannesten naateista ja kuolleista kesäkukista. Kompostit käyvätkin kuumina ja hajottavat jätteitä kuohkeaksi humukseksi ja ravinteikkaaksi mullaksi. Syksy on hyvä aika aloittaa kompostoiminen.

Pelkkä kasvikomposti on helppo koota joko kehikkoon tai kumpareeksi latomalla kerroksiksi syksyn lehtiä, kasvinosia sekä pieniä risuja tai haketta ilmavuuden parantamiseksi. Keittiöjätteitä varten tarvitaan kunnon kompostori, jonne jyrsijät eivät pääse.

Täyttyvä kompostori kannattaa tyhjentää syksyllä ennen maan jäätymistä tavalliseen kompostikehikkoon jatkokypsymistä varten. Tyhjennettyyn säiliöön mahtuvat paremmin talven aikana kertyvät talous- ja muut jätteet, vaikka sisällys jäätyisikin.

Kylmää kestävät kesäkukat

Osa kesäkukista jatkaa kukintaansa pitkälle syksyyn, kunhan kasvustot saavat riittävästi vettä ja ravinteita. Orvokki kestää tunnetusti useita asteita pakkasta paleltumatta. Se toipuu jopa kymmenen asteen pakkasesta muutaman kerran. Riippapetuniat ja lumihiutaleet kukkivat kauniisti loka- marraskuulle asti.

Kylmää kestävät kesäneilikka, kesäleimu, riippaverbena, nukenkaulus, leijonankita, peikonkakkara, siniviuhka, tulikruunu, tähtisilmä ja kesäsypressi, joka saa myös kauniin oranssin syysvärin. Myös monet harmaat ja nukkapintaiset kasvit ovat kylmänkestäviä, kuten nyhähopeayrtti, hopeavillakko, hopeakäpälä ja punanokka.

Kanervankukkia talventuloon

Kanervat ovat syksyn suosittuja ja melko edullisia ruukkukukkia, joita istutetaan haudoille, parvekelaatikoihin, amppeleihin ja piharuukkuihin runsain määrin. Eniten käytetään pystyversoista syyskellokanervaa (Erica gracilis). Kanervan (Calluna vulgaris) puutarhalajikkeet ovat matalia ja rentokasvuisia varpuja, jotka saattavat säilyä maahan istutettuina hengissä talven yli.

Kanervat saapuvat meille Keski-Euroopasta elo-syyskuun vaihteessa. Nykyisin on myynnissä punaisten ja valkoisten ohella myös sinisiksi, keltaisiksi tai oranssiksi värjättyjä. Juuripaakkua on muistettava kastella säännöllisesti ennen pakkasia, jotta kellot pysyvät versoissa pitkään.

Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti: