Maaliskuu 3 / 98
Kilpailuttaminen tuo uudet
keinot sähkömarkkinoille
Syksyllä laajeneva sähkönhankinnan kilpailuttaminen saattaa muuttaa sähkömarkkinoiden luonnetta melkoisestikin. Jotkut kauppiaat povaavat, että sähkönmyynti pienkuluttajille muuttuu samankaltaiseksi kytkykauppavillitykseksi, jota gsm-puhelimien kaupassa on viime vuosina harrastettu.
Sähkön hinta tasaantuu vääjäämättä
nopeasti eri yhtiöiden välillä.
Siitä ovat kaikki osapuolet yhtä mieltä. Sen sijaan
keskimääräisen
sähkönhinnan ei uskota juuri laskevan.
"Hinnan tasaannuttua ryhdytään kilpailemaan palveluilla
ja mielikuvilla. Sähköä tuotteistetaan, ennustaa Länsivoiman
energialiiketoiminnan johtaja Jarmo Kurikka. Ensimmäisenä
tulee
mieleen tietysti värillinen sähkö, tuulimyllyillä
tai muilla
ekologisesti hyväksytyillä tavoilla tuotettu "vihreä
sähköä".
Maataloutta ja yrityksiä saatetaan lähestyä mm.
yhdistämällä
sähkökauppaan vakuutuksia, rakentamisen asiantuntemusta
tai
polttoaineiden ja kodinkoneiden kauppaa. Ulkomaiden esimerkin
perusteella voidaan odottaa, että sähkökaupan kytköksistä
käydään
rajasota kilpailuviranomaisten kanssa.
Kilpailu vapautuu
marraskuussa
Sähkökauppa vapautui periaatteessa 1995, mutta aluksi
sähkönmyyjien
kilpailuttaminen oli mahdollista vain suurille ostajille. Syksystä
alkaen myös pienkuluttajat voivat ostaa sähkönsä
muualta kuin omalta
jakeluyhtiöltään. Syyskuun alusta pääsevät
kotitaloudet
sähkölämmittäjät mukaan lukien kilpailuttamaan.
Marraskuussa on muiden
pienkuluttajien vuoro.
Hallituksessa ja vielä eduskunnassakin väännettiin
kättä, mikä on
lain tarkoittama pienkuluttaja. Asetusluonnoksessa sellaiseksi
määritellään sähkönkäyttöpaikka,
johon ostetaan sähköä enintään 45
kilowatin tilausteholla tai joka on varustettu enintään
3 x 63
ampeerin pääsulakkeilla.
Sähköenergialiiton toimitusjohtaja Juha Naukkarinen
myöntää, että
myyjäpuoli halusi rajan alemmaksi. Sähkönkäytön
kasvaessa sen tarkkaa
kulutusta on yhä vaikeampi arvioida etukäteen.
"Pidimme tärkeänä 63 ampeerin rajaa, jotta
se ulottuisi käytännössä
pienyrityksiin", sanoo johtaja Rauno Vanhanen Suomen Yrittäjistä.
Rajan piiriin pääsevät enimmät maatilat ja
kohtalaiset
kauppaliikkeetkin. Sen sijaan vähänkin monimutkaisemmat
sahalaitokset
ylittävät rajan. Niiden on joko tyydyttävä
paikallisen sähkönmyyjän
tarjouksiin tai hankittava 6 000-7 000 markan tuntirekisteröivä
mittari.
Oma mittari
riittää edelleen
Pienkuluttajat pääsevät kilpailuttamaan, koska
sähkömarkkinalakiin
otetaan ns. tyyppikuormituskäyrä-järjestelmä.
Etukäteen kuormituskäyrä on herättänyt
kuluttajissa hämmennystä ja
sekaannusta. On kyselty, mistä käyriä saa ostaa
ja onko Bryssel
määrännyt, paljonko saan sähköä
kuluttaa.
Kuluttaja ei joudu tyyppikuormituskäyrän kanssa mihinkään
tekemisiin.
Se on puhtaasti laskennallinen apuväline, jolla sähköyhtiöt
pysyvät
keskenään suurinpiirtein selvillä, kenen sähköä
verkossa milloinkin
kulkee ja kuinka paljon. Käyriä on kuluttajatyypin,
vuoden- ja
vuorokaudenajan mukaan erilaisia.
Sähkönkäyttäjän kulutus käydään
edelleen lukemassa entisestä
mittarista ja hän maksaa energiastaan sen sopimuksen mukaan,
jonka on
myyjän kanssa tehnyt.
Suomen mallin esikuva on Norjassa. Ruotsissa vaaditaan erillinen
mittari. Kehitteillä on halpa mittarityyppi, jonka ei nykytekniikalla
luulisi olevan kovin ihmeellinen asia. Suomen hallitus kuitenkin
kyllästyi odottamaan keksijöitä ja tässä
vaiheessa omaksuttiin Norjan
malli.
Teksti: Pekka Alarotu, Suomen Perimedia Oy