Jäljet kertovat
On joskus tullut laskettua sanaleikkiä, että tuo puimuri se on helppo muuttaa aina korjuukelien mukaan sopivaksi suomenkielessä. Normaalioloissa se on tietenkin pelkkä puimuri, mutta märkänä syksynä otetaan pee pois, niin siitä tulee uimuri, jolla tulvapaikat puidaan. Sitten kun on tosi kuivaa, niin otetaan pois pee ja uu, niin jäljelle jää imuri, jolla voi imuroida kitukasvuisen sadon talteen. Tänä syksynä ei kyllä ole ollut sanaleikkiviisasteluun aihetta, pikemminkin hymykuopat ovat muuttuneet ajatusviivoiksi vettä lainehtivia peltoja katsellessa.
Puimurin jälkiä seuraten olisi viisasta merkitä lohkokartoille märimmät kohdat ja miettiä mitä niille voisi tehdä. Olisiko ojituksen täydentämisestä apua? Entä pellon muotoilulla? Vai ovatko toiset maalajit huonommin vettä läpäiseviä kuin toiset? Näitä kysymyksiä pitäisi nyt pohtia, sillä parhaimmat opasteet ovat näkyvissä. Arvio korjaustoimenpiteistä ja niiden kustannuksista antaa pohjan toteuttamisaikataululle.
Mitä nuo uppurointijäljet nyt tuoreeltaan kertovat? Vertailepa viereiseen lohkoon. Löytyykö tiivistymiseroja? Onkohan ojitus puhdistamisen, täydentämisen tai peräti uusimisen tarpeessa? Kyntämällä jäljet saa pois silmistään, mutta maan rakenteen kannalta se saattaa olla huonoin vaihtoehto. Märän maan kyntämisessä kaikki vetävät pyörät luistavat enemmän tai vähemmän. Luisto "höylää" pyöränjäljen vettä läpäisemättömäksi. Puimurin pyöränpainaumat jäävät joka tapauksessa epätasaisuuksina kynnöksen pintaan.
Kynnölle sopivia kelejä pitää vain jaksaa odottaa. Entä jos niitä ei ennen talvea tule? Hiesusavi- ja aitosavimaita lukuun ottamatta kyntämättä jääminen on pienempi vahinko kuin märän maan väkisellä kyntäminen. Hiesusavi- ja aitosavimaat vaativat yleensä syyskynnön. Jos ne jäävät kevätkyntöön, niin silloin on toukotyöpäivä kaksijakoinen: aamupäivät kynnetään ja iltapäivät muokataan ja kylvetään. Savimaan kevätkynnös ei saa jäädä kuivumaan, sen muokkaaminen kuivana on lähes mahdotonta. Myös kyntösyvyyden on oltava paljon matalampi kuin syyskynnössä.
Savia kevyemmillä mailla myös kevätkyntö onnistuu, joskin se on aikataulukysymys. Joutuisampi olisi yrittää saada maa kylvökuntoon kyntämättä.
Tämän syksyiset puimurin jäljet vaikuttavat joka tapauksessa useita vuosia vaikka silmä ei niitä muutaman vuoden kuluttua enää havaitsisikaan. Maa on tiiviimpää urakohdilla ja siitä seuraa monenlaisia haittoja kasvien juurten kasvuun ja ravinnon saantiin, pieneliöiden toimintaan ja veden liikkumistasaisuuteen muokkauskerroksessa.
Puimurin uppoamisia ei voinut välttää, sillä olihan sato korjattava. Ennalta ehkäisyä voi kuitenkin tehdä välttämällä mahdollisimman paljon maan tiivistymistä muissa viljelytoimissa. Paripyörät, mammuttirenkaat, telaketjut, teliakselistot, kaikki ovat sallittuja pintapaineen pienentämisessä. Saksalaisilla on käytössä ns. tiivistymiskerroin, joka lasketaan pintapaineen ja akselipainon suhteesta.
Työmenetelmien valinta niin, että työkoneen veturina käytetään vain sen kokoista traktoria, mikä on kulloinkin tarpeen. Esimerkiksi täyttövaunun edessä, hyvin kantavalla alustalla seisoo iso, raskas traktorin ruhmu ja hinattavaa kylvölannoitinta vetää kevyt MF 35 "cabriolet". Syyskynnön alle suunnitellun lannan ajon onnistumiseksi saattaa olla tarpeen sepittää lisäakselisto levitysvaunun alle, sillä pienemmillä kuormilla ajo lisää vain ajokertoja ja saattaa aiheuttaa enemmän tiivistymistä. Keväällä sen taas näkee, miten talvi haavat parantaa.
Esa Partanen
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö 10/04 | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |