Joka kymmenes lypsykone
jää kokonaan testaamatta
"Huollon piirissä olevat lypsykoneet ovat hyvässä kunnossa. Mutta sitten on arviolta 10 -15 prosentin porukka niitä, jotka eivät huollata konettaan koskaan", DeLavalin pohjoisen Keski-Suomen alueen huoltomies Mika Liimatainen arvioi. Liimataisen alueeseen kuuluu Viitasaari, Pihtipudas, Kinnula ja Kivijärvi.
MTT:n neuvontapäällikkö Esa Mannisen mielestä lypsykoneet ovat nykyään paremmassa kunnossa kuin ennen. Koneita uusitaan karjakoon kasvamisen myötä, ja uusia koneita huollatetaan tiuhemmin kuin vanhoja. Myös lypsykoneen yhteys maidon laatuun ja utareterveyteen mielletään tiloilla entistä paremmin.
Lypsykoneita huoltaa Suomessa kaikkiaan noin 150 huoltomiestä. Heistä DeLavalin listoilla on 74, Pellonpajan 43 ja K-Maatalouden noin 30.
Säännöllinen vuosittainen huolto tehdään ehkä 60 prosentille koneista. Osalle koneista huolto tilataan suunnilleen joka toinen vuosi. "Sitten on sellaisia, jotka ostavat silloin tällöin varaosia, mutta eivät tilaa huoltoa. Niillä tiloilla on monesti vanha ja pieni navetta, ja omistajat miettivät, kauanko lypsykarjaa ylipäänsä enää pidetään."
Liimatainen on asentanut ja huoltanut lypsykoneita seitsemän vuotta. Toimenkuvaan kuuluu asennusten ja huoltojen lisäksi vikapäivystys. Käytännössä puhelinta joutuu pitämään aina auki. "Olen joskus lähtenyt töihin saunan lauteilta. Tämä on palveluammatti", Liimatainen sanoo.
Aina ei paikan päälle tarvitse heti lähteä, vaan puhelinneuvonta antaa riittävän ensiavun. Karjatilalliset ovat käteviä. Silti Liimatainen sanoo ymmärtävänsä talonväen kiireellisiä soittoja. Jos navetassa odottaa kolmisenkymmentä päätä lypsyä, huoltomiehen saunailta ei paljoa lämmitä.
"Tyypillinen puhelimessa selviävä ongelma on, kun alipaine ei nouse. Huoltomies tietää, mitä kannattaa tarkastaa", Liimatainen kertoo.
Suomalainen ei usko ennen kuin näkee. Niinpä päätin nousta päiväksi huoltomiehen kyytiin ja katsella omin silmin, miten lypsykoneita huolletaan, mitä huoltomies tekee, millaisia asioita ja asiakkaita hän kohtaa. Mielenkiintoinen päivä, ehdottomasti.
Syyskuisena maanantaiaamuna kahdeksan paikkeilla Liimatainen lähtee Viitasaarelta Pihtiputaalle viemään varaosia työtoverilleen Vesa Kiiskilälle, joka ajaa Haapajärveltä vastaan. Yhdessä juodaan kupponen kahvia. Samalla muistellaan edellisen viikon yhteistä asennuskeikkaa ja pohditaan vastausta toimittajan kysymykseen, mikä on yleisin syy soittaa vikapäivystykseen. Sitten takaisin Viitasaarelle.
Uusia koneita asennetaan Keski-Suomessa kiihtyvä tahtia. Kun karjakoko kasvaa, navetta ja lypsykone kaipaavat laajennusta. Useimmiten kone asennetaan juuri syksyn korvalla, kun eläimet pitäisi jo pikku hiljaa ottaa sisään laitumelta. Ihan uuteen navettaan Liimatainen on päässyt asentamaan koneen kerran uransa aikana. Useimmiten vanhasta navetasta käytetään ainakin raamit.
Tyypillisesti navetasta uudistetaan maitohuone, kun uusi tilasäiliö ei enää mahdu vanhaan, pieneen huoneeseen. Vanhasta lypsykoneen putkistosta käytetään osa ja navetan laajennusosaan asennetaan uutta putkea.
Uuden koneen asentaminen vie muutaman päivän. Työaikaa ei päivässä kovin montaa tuntia ole, kun iltalypsy tulee vastaan. Ja silloin pitää jommankumman, uuden tai vanhan lypsykoneen pelata.
"Maanantaille en yleensä ota isoja asennus- tai huoltohommia. Kokemus on opettanut, että viikonloppuisin ei pikkuvikojen takia tule soittoja, niistä soitetaan vasta maanantaina. Silloin puhelin soi parhaina päivinä jopa 40 kertaa", Liimatainen kertoo.
Päivän ensimmäinen varsinainen kohde on Silja ja Jyrki Koskisen navetan laajennustyömaa Viitasaarella. Liimatainen on edellisviikolla asentanut siellä uutta konetta. Nyt hän vaihtaa nännikumit ja tyhjömittarin ja säätää MilkMasterin vetoviiveen kahteen sekuntiin. Silja-emäntä kertoo, että pesulaitteeseen jää pesuainetta isoiksi möykyiksi. Liimatainen epäilee syyksi tukkeutunutta siivilää, ja on oikeassa.
Liimataisen hommat sujuvat muuten ripeästi, mutta uuden tyhjömittarin etsintään tuhrautuu aikaa. Liimatainen muistaa jättäneensä sen tilalle jo edellisellä viikolla, mutta ei löydä laatikkoa mistään. Lopulta hän soittaa isännälle, joka tulee paikalle ja löytää laatikon vanhan tyhjömittarin vierestä. Liian lähellä.
Vuosihuoltoon kuuluu lypsykoneen nännikumien vaihto, letkujen ja tiivisteiden kunnon tarkastus sekä koneen toimivuuden testaus. Monella tilalla tulee samalla keskustelua koneen uusimisesta.
"Monella on sinänsä ihan toimiva, mutta auttamatta liian pieneksi jäänyt kone. Jos kone on suunniteltu 80-luvun tuotokselle, siinä on nykylehmien maitomäärille ihan liian pienet putket. Usealla yksiköllä lypsäessä putkiin tulee maitotulppia, jotka aiheuttavat paineiskuja utareisiin. Kyse on utareterveydestä", Liimatainen muistuttaa.
Koskisilla poiketaan kahvilla. Kello on puoli kaksitoista, kun Liimatainen hyppää autoonsa ja morjenstaa samalla pihaan kaartavalle eläinlääkärille.
Seuraavaksi on vuorossa pikakäynti Raili ja Veli Jantusen tilalla. Liimatainen vaihtaa haljenneen lypsimen keskuskappaleen. Viisi minuuttia ja asia on pihvi. Pihassa vaihdetaan muutama sana isännän kanssa venäläisestä lomittajasta. Taas tien päälle.
Kilometrin päässä Liimatainen pysäyttää auton tien reunaan ja tarkistaa, että seuraavan paikan tavarat tulivat mukaan. "Nolo mennä, jos ei olekaan kaikkia tarvittavia osia." Tällä kertaa täyteen pakatun auton hyllyiltä sopivat osat löytyivät. Matka jatkuu.
Kolmas paikka on Alli ja Jukka Paanasen tila. Siellä Liimatainen vaihtaa nännikumit ja -kupit. Tilan väki haluaa kokeilla toisenlaisia nännikuppeja. Paanaset eivät ole paikalla eivätkä vastaa puhelimeenkaan. Liimatainen pohtii hetken, vaihtaako uuden nännikupit lypsy-yksikköön, ja päätyy tekemään niin.
Paanasten jälkeen on jälleen vuorossa noutokeikka Pihtiputaalle, Agrimarketiin on tullut tilattuja varaosia. Kaksi minuuttia ja eteenpäin.
Mikä on yleisin vika, josta soitetaan vikapäivystykseen? "Takavuosina ykkössyy oli pirstaleiksi mennyt maitoputki. Sellaista sattui etenkin keväisin, kun lehmät vasta harjoittelivat laitumelle menoa ja innoissaan puskivat lasiputkia rikki. Nyt teräsputkien aikana soitetaan eniten ehkä jumiin menneestä tyhjöpumpusta", Liimatainen vastaa.
Säännöllinen ylläpitohuolto karsii turhia vikoja. Käyttäjäkin voi vaikuttaa koneen kuntoon. Jos käyttää tyhjöpumpussa kunnollista öljyä ja pyyhkäisee välillä pölyt pois sähkömoottorin päältä, kone pysyy kunnossa. Yleistä puhtautta Liimatainen suosittelee muutenkin.
Parsinavetoissa MilkMasterit ovat kovaa kyytiä yleistyneet. Ne hoitavat lypsinten irrotuksen ja maidonvirtauksen ohjaaman lypsyn sekä ilmoittavat tuotoksen. MilkMasterin kunnolle on oleellista, että käytetään riittävästi pesuainetta hapanpesussa. Pesuaineen määrässä säästäminen on säästämistä väärässä paikassa.
Illan viimeinen paikka on Saarijärvellä. Siellä Liimatainen vaihtaa maitopumpun tiivisteen.
"Tässä työssä näkee ja kuulee monenlaista. Muutaman kerran olen vetänyt vasikan maailmaan, kun talonväkeä ei ole ollut paikalla. Kerran hitsasin pikkupojan mopoa, kun minulla sattui hitsilaite olemaan esillä. Monet kertovat ilojaan ja surujaan", Liimatainen kertoo. Tilalla poikkeava vieras on hyvä purkautumiskeino, jos talon väellä on menossa mykkäkoulu.
Iltapäivällä kello on viisi, kun Liimatainen pyöräyttää vastaremontoidun talonsa pihaan Kannonkosken rajamaille. Päivän mittaan auton mittariin kertyi kilometrejä lähes kolme sataa. Tänään ei puhelinneuvontaa kysytty, mutta muuten puhelin soi ahkerasti, kaikkiaan liki kolmekymmentä kertaa.
"Vaikka työssä tarvitaan näppivoimia, sormet tahtovat jäykistyä", koko ikänsä haitaria soittanut Liimatainen harmittelee. Illalla hän kuitenkin vetreyttää sormiaan viisirivisen näppäimillä.Saara Salonen
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |