Toimiva ketju luo tiloille parhaat mahdollisuudet kannattavaan
tuotantoon. Silti kuolleisuuden vähentäminen perustuu aina
tilan toimiin kuten suunnitelmalliseen ruokintaan, olosuhdehallintaan, eläinten huolelliseen tarkkailuun, esiin tulleiden ongelmien selvittämiseen ja sairaiden eläinten nopeaan hoitoon.

Yleisimpinä kuolinsyinä voidaan pitää vasikoiden hengitystietulehduksia ja lihanautojen jalkavikoja. Kuolinsyiden kunnollinen selvittäminen on tärkeää, jotta toimenpiteet voidaan kohdentaa oikein ja tarpeettomia kuluja voidaan välttää.

Henkivakuutuksena
hyvä hoito ja ruokinta


Riittävä hyvälaatuisen juomarehun saanti luonnollisesti tuteista annettuna pitää vasikoiden yleiskunnon hyvänä ja ehkäisee hengitystietulehduksille altistavia ruokinnallisia ripuleita. Jokaisen vasikan juonti täytyy varmistaa erityisesti niiden tulovaiheessa, jolloin vasikat viedään yksitellen tuteille aamuin illoin kahdesta kolmeen päivän ajan kunnes ne oppivat itse juomaan.

Jatkossa vasikoiden juontia seurataan kiinnittämällä huomiota niiden käyttäytymiseen ja yleiskuntoon. Vasikat tarkastetaan lähemmin, mikäli ne eivät juo. Huonokuntoisten vasikoiden nesteyttäminen on välttämätöntä kuolleisuuden hillitsemiseksi.

Sonnien ruokinta on tärkeä osa jalkavikojen ennaltaehkäisyä.

Rehut tulee analysoida. Eläinten ravintoaineiden saanti pitää määrittää ruokintaa suunniteltaessa. Kuidun, magnesiumin ja kalsiumin riittävä saanti tulee varmistaa. Ylenpalttista fosforin ja rikin määrää ruokinnassa pitää varoa. Löysähköt ulosteläjät viittaavat sopivaan kuidun saantiin. Ruokinnan onnistuessa suurin osa eläimistä syö tai märehtii. Vain yksittäiset eläimet tekevät jotakin muuta.

Olosuhteet kuntoon

Kasvattamon hyvillä olosuhteilla hillitään tartunnan saaneiden eläinten sairastumista. Vasikat tarvitsevat vedottomat kiinteäpohjaiset kuivitetut makuupaikat.

Suuri eläintiheys altistaa sekä hengitystietulehduksille että jalkavioille. Käytännön kokemusten perusteella vasikkaa kohti tulisi olla karsinatilaa runsas kaksi neliömetriä. Siitä makuualuetta pitäisi olla vähintään puolet ja mieluiten noin kaksi kolmannesta. Vuoden iässä sonneilla pitäisi olla 2,1 neliömetriä karsinatilaa.

Kiinteä ja mieluiten pehmeä makuualue vähentää useimmissa tapauksissa jalkavikoja. Se tulee järjestää siten, etteivät eläimet kilpaile makuulle pääsystä ja loukkaa toisiaan. Eläimet pitäisi pitää samassa ryhmässä puolen vuoden iästä teuraaksi asti. Ryhmien yhdistely aiheuttaa levottomuutta ja erilaisia jalkavikoja. Myös loukkaantumista aiheuttavilla rakenteilla voi olla jalkavikoja lisäävä vaikutus.

Ilmanvaihdon hienosäätö on eräs keino hengitystietulehdusten vähentämiseksi. Sisäilman laatua seurataan nuuhkaisemalla aina tultaessa osastoon. Pitempiaikaisen oleskelun aiheuttamiin ärsytysoireisiin kiinnitetään huomiota.

Tuloilma-aukkojen riittävyys poistettavaan ilmamäärään nähden arvioidaan sekä silmämääräisesti että tarvittaessa myös laskennallisesti. Ilmanvaihtokapasiteetti mitataan tarvittaessa. Lämmitysjärjestelmän riittävyys selvitetään. Ilmankierto osastossa selvitetään merkkisavujen avulla. Haitallisia vetoja etsitään aistinvaraisesti ja lämpötilamittauksien avulla. Ammoniakkipitoisuus mitataan, mikäli ammoniakin haju voidaan havaita.

Mittausten perusteella tehdään tarvittavat korjaukset. Ilmavaihtolaitteiden säätö on useimmiten riittävä keino sekä ilman epäpuhtauksien että ilmavirtausten aiheuttamien ongelmien torjumiseksi. Tuloilmaluukkuja tai puhaltimien tehoja lisätään tarvittaessa. Turvekuivitus on hyvä keino ammoniakin torjumiseksi. Tietyissä tilanteissa tarvitaan rakenteellisia ratkaisuja kuten kiinteitä väliaitoja tai katoksia ilmanvirtausten aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseksi.

Tehoa tarkkailuun

Sairaat eläimet erittävät runsaasti taudinaiheuttajia ja levittävät tartuntaa nopeasti terveisiin eläimiin. Vasikoiden sairastumisen estäminen ja sairaille vasikoille oikeaan aikaan annettu lääkitys vähentävät tartunnanaiheuttajien määrää.

Jalkavikaisten eläinten erottaminen kiinteällä makuualueella varustettuun sairaskarsinaan heti oireiden ilmaantuessa on välttämätöntä niiden pelastamiseksi. Päivittäin tuleekin varmista, että kaikki eläimet pääsevät ylös. Tarvittaessa eläinten ylösajamiseen voidaan käyttää esimerkiksi teleskooppiputkea. Ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin kannattaa ryhtyä jo parin, kolmen lyhyen ajan sisällä ilmenevän jalkavian takia, koska jalkavikaisten eristäminen on työlästä ja hoidon teho epätyydyttävä.

Vasikoiden seurantaa kannattaa systematisoida. Vasikat tutkitaan tarkasti oletetun epidemian alussa esiintyvän tartuntahuipun aikaan, useimmiten noin kahden viikon kuluttua vasikkaerän saapumisesta. Kaikkien vasikoiden ruumiinlämpö mitataan pikakuumemittarilla. Lämpötila kirjataan ylös. Epäilyttävät vasikat tutkitaan tarkemmin.

Tehtyjen tutkimusten perusteella valitaan lääkittävät vasikat. Hoitorajat vaihtelevat riippuen koko ryhmän terveydentilasta. Yleisesti ottaen lääkitysrajaa on syytä laskea yksittäisille eläimille käytettävistä rajoista, sillä lääkityksen tavoitteena on yksittäisten eläinten parantamisen lisäksi koko ryhmän tartuntapaineen alentaminen. Usein vasikat lääkitään, mikäli ruumiinlämpö on yli 39,5 astetta ja niillä on selvät hengitystietulehduksen oireet. Lisäksi lääkitään kaikki vasikat, joiden kuume on yli neljäkymmentä astetta. Kaikkien vasikoiden lääkitystä yhtä aikaa on syytä harkita, mikäli huomattava osa eläimistä on sairaita.

Päivittäisen hoitotyö yhteydessä hoidetaan selvästi sairaat vasikat. Uusien sairastapausten ilmaantuessa niiden lisäksi tarkastetaan myös muut eläimet. Se onnistuu parhaiten liikkumalla hyvin rauhallisesti eläinten joukossa siten, että ne nousevat yksitellen ylös.

Jokainen vasikka katsotaan päällisin puolin läpi. Kirkas silmä- ja sierainvuoto on usein merkki alkavasta virusinfektiosta, jota ei tarvitse lääkitä. Vaikka harmaa tai märkäinen vuoto viittaa jo jonkin aikaa jatkuneeseen bakteeritartuntaan, sitä ei pidetä hyvänä mikrobilääkityksen indikaattorina. Makaamaan jäävät, hiemankin laihtuneet tai tiheästi hengittävät eläimet on syytä tutkia tarkemmin ja lääkitä tarvittaessa.

 

Sairaiden vasikoiden nopea erottaminen laumasta olisi hyvä keino tartuntapaineen rajoittamiseksi. Tartuntojen yleisyydestä johtuen eristäminen on käytännössä vaikeaa, sillä tiloja ei ole tarpeeksi käytettävissä.

Jokaisessa osastossa tulisi olla lista, johon todetut oireet ja annetut lääkitykset kirjataan ylös. Juottovaiheen ja koko kasvatusjakson lopuksi lasketaan sairauksittain eriteltynä yhteen, kuinka usein ja kuinka monta kertaa vasikoita on lääkitty. Nämä yhteenvedot tulisi kirjata tietokoneelle, jotta ongelmien seuranta ja analysointi olisi mahdollista.

Rokotuksista vaihtelevia tuloksia

Naudan hengitystietulehdusrokotteista on saatu hyvin vaihtelevia tuloksia. Amerikkalaisissa kasvatusoloissa niistä on ollut ennemminkin haittaa kuin hyötyä. Australiasta on saatu sen sijaan positiivisiakin tutkimustuloksia.

Suomessa rokotteen käyttöä kannattaa harkita lähinnä teinivasikoiden kuolleisuuden hallitsemiseksi. Eniten työtä ja päänvaivaa aiheuttavien juottovaiheen ongelmien ratkaisemiseksi rokotteista ei liene juuri apua.