Verokömmähdys vaatii oikaisun

Osuuspääoman koron verotuksen oikaiseminen on asia, joka seuraavan hallituksen on pikaisesti hoidettava. Vuoden 2004 yritys- ja pääomaverouudistuksessa osuuspääoman koron verotus muutettiin kaksinkertaiseksi siltä osin kuin osuuspääoman korkojen määrä ylittää 1 500 euroa. Kun samassa yhteydessä listaamattomien osakeyhtiöiden maksamien osinkojen verotus muutettiin kaksinkertaiseksi vasta 90 000 euroa ylittävältä osalta, syntyi pääomia edellyttävälle osuuskuntamuotoiselle yrittäjyydelle kestämätön tilanne.

Ongelman ratkaisu on yksinkertainen ja siihen on selkeät perustelut.

Puolueiden vaaliohjelmaan ja hallitusneuvottelujen tavoiteasiapapereihin kirjataan yritys- ja pääomatuloverotuksen osalta seuraavaa: Osuuspääoman koron verotus rinnastetaan listaamattoman osakeyhtiön maksaman osingon verotukseen. Elinkeino- ja maataloustulolähteeseen kuuluvien osinkojen ja korkojen verotus rinnastetaan luonnollisen henkilön saamiin osinkoihin ja osuuspääoman korkoihin.

Tavanomaisen osuuskunnan kriteerin perusteltiin täyttyvän lähinnä kulutusosuuskuntien suurella jäsenmäärällä. Yli satavuotias suomalaisen elintarviketeollisuuden kivijalan muodostava tuottajaosuustoiminta ei täyttänyt tavanomaisen osuustoiminnan kriteeriä. Niiden maksamat osuuspääoman korot katsottiin tavanomaisiksi siltä osin kuin korot ovat enintään 1 500 euroa vuodessa koronsaajaa kohden.

Hallituksen esityksen mukaan osuuspääoman korkojen verotuotto on noin 1,5 miljoonaa euroa vuodessa. Valtiontalouden kannalta asialla ei ole suurta merkitystä. Sen sijaan osuuskunnan jäsenen ja osuuskunta-yritysmuodon kehittymisen kannalta asia on erittäin merkittävä.

Osakeyhtiön tasetta vahvistava veroperiaate katsottiin uudistuksessa säilyttämisen arvoiseksi, mutta osuuskuntaa ei tässäkään kohdin muistettu. Esitys ei lainkaan huomioi, että yrityksen oman pääoman tarve on liiketoimintasidonnainen eikä yritysmuotosidonnainen. Ei osuustoimintaomisteisen lihanjalostusteollisuuden pääomatarve ole yhtään pienempi kuin vastaavan yksityisomisteisen yrityksen pääomatarve.

Osuuskuntien suurimmat jäsenkohtaiset osuusmaksuvelvoitteet ovat jopa 200 000 euroa ja 100 000 euroa on yhä yleisempi. Maksetut osuuspääomat ovat useita kymmeniä tuhansia euroja. Jäsenkohtaisia panostuksia tarkasteltaessa on näihin summiin lisättävä vielä osuuskuntien jakamattomat ylijäämät. Kehittyvän liiketoiminnan myötä omistajien on panostettava yhä enemmän yritykseensä. Maatalousosuuskuntien kohdalla tämä kasvava rahoitusvelvoite jakautuu yhä pienemmälle jäsenmäärälle, kun maatalouden voimakas rakennekehitys vähentää tilojen lukumäärää noin 3 000 tilan vuosivauhtia.

Suomalaisella maataloudella ja elintarviketeollisuudella on kohtalonyhteys.

Ilman suomalaista elintarviketeollisuutta ei ole suomalaista maataloustuotantoa. Elintarvikkeiden tuottaminen ulkomaisen teollisuuden raaka-aineeksi ei ole uskottava eikä kannattava toimintamalli. Ja toisaalta ilman suomalaista maataloustuotantoa ei ole nykyisen laajuista pääosin osuuskuntapohjaista elintarviketeollisuutta. Tuontiraaka-aineeseen perustuvan elintarviketeollisuuden olisi kilpailtava ulkomaisten elintarvikejättien valmistamien tuotteiden kanssa ilman kotimaisuusväittämää.

Puolueaktiiveilta ja kansanedustajaehdokkailta kannattaa tentata heidän mielipiteitään osuuspääoman koron verotuksesta ja siitä, aikovatko he tehdä asialle jotakin.