Ruoki suolta vieroituksessa

Perinteisesti vieroituksen yhteydessä porsaita paastotettiin vieroitusripulin pelossa. Nykyään tiedetään, että paastotus on haitallista suolen kehitykselle. Häiriötön vieroitus turvataan käyttämällä suoliston terveyttä tukevia rehuja sekä hyvillä hoito-olosuhteilla.

Vieroituksen yhteydessä suoli joutuu mukauttamaan toimintaansa nopeasti: äärimmäisen sulava maito jää pois ja tilalle tulevat hyvin erilaiset, pääsääntöisesti kasviperäiset ravintoaineet.

Jos vieroituksen yhteydessä rehua kovasti rajoitetaan tai porsaita jopa paastotetaan, elimistö joutuu ottamaan kaiken suolen kehitykseen tarvittavan valkuaisen omista kudoksistaan. Energiasta tulee pulaa, suolen kehitys häiriintyy ja suoli vaurioituu. Ohutsuolen pinnan imeytymisrakenteet, villukset, lyhenevät rajusti ja imeytymispinta vähenee huomattavasti.

Muutos on rajuimmillaan kolme-seitsemän päivää vieroituksesta, mikä näkyy vieroitusripuliherkkyytenä juuri tässä iässä

Kun suoli vaurioituu, rehu sulaa huonommin ja ravinteiden imeytyminen heikkenee. Porsas joutuu joksikin aikaa kierteeseen, jossa energiapula tuhoaa suolta. Rehun sulatuskapasiteetti heikkenee, mikä pahentaa edelleen energiapulaa. Viikkojen kuluessa porsaan suolisto kuntoutuu ja kasvu pääsee vauhtiin. Ongelmana on se, että tärkeitä kasvatuspäiviä jää hyödyntämättä.

Turvaa
nopea aloitus

Jotta porsas selviäisi vieroituksesta pienin kasvutappioin, sitä pitää valmistaa vieroitukseen tarjoamalla usein pieniä määriä kerrallaan kiinteää rehua jo porsimiskarsinassa. Silloin porsaat aloittavat nopeasti syönnin vieroitusosastolla ja niiden suoli pysyy hyvässä kunnossa.

Nopeasti syönnin aloittavat porsaat kasvavat vieroituksen jälkeiset kaksi viikkoa 40 - 50 grammaa päivässä nopeammin kuin ne, jotka tutustuvat kiinteään ruokaan vasta vieroitusosastolla. Porsaalle on tutkitusti hyötyä jo siitä, että se edes tutkii ja haistelee rehua porsimiskarsinassa. Silloin vieroitusosastolla on edes jotain tuttua hajua ja syöminen lähtee nopeammin käyntiin.

Porsas ei lähde syömään pimeässä, joten varsinkin pimeään vuodenaikaan kannattaa turvata riittävän pitkä valoisa jakso vieroitusosastolle. Vieroitusosaston suunnittelussa ja hoidossa on tärkeää ymmärtää myös porsaiden syömiskäyttäytymistä. Syömiskäyttäytymisestä on oma artikkelinsa tässä liitteessä.

Pienen porsaan rehut
suunnitellaan huolella

Imemisvaiheessa käytettävä prestartteri ja vieroitusvaiheen porsasrehut suunnitellaan vieroituksen riskit huomioiden. Raaka-ainepohja sisältää maitopohjaisia tuotteita, joilla lievennetään muutosta kasvispohjaiseen rehuun. Mahalaukun riittämätöntä suolahapontuotantoa tuetaan orgaanisilla hapoilla. Kivennäisiä annostellaan rajoitetusti, koska ne vaikeuttavat riittävän happamuuden saavuttamista mahalaukussa.

Koska syöminen häiriintyy aina vieroituksen yhteydessä, pitää vitamiinien saantia kompensoida. Vieroitusrehun korotetuilla E- ja C-vitamiinipitoisuuksilla on saavutettu huomattavaa hyötyä. Vieroitusrehu prosessoidaan kypsäksi sulavuuden parantamiseksi. Koska porsas löytää rehun pitkälti hajun perusteella, on järkevää tarjota vieroituksen jälkeen samaa rehua kuin porsimiskarsinassa. Vieroitusrehuun voidaan lisätä myös suolen epiteelin toimintaa parantavia aineita sekä suolen vastustuskykyä lisääviä rehuparanteita.