Lehmät jaloittelemaan

Vuonna 1996 voimaan tullut eläinsuojelulainsäädäntö edellyttää, että lypsylehmien ja hiehojen on päästävä kesäaikaan laitumelle tai sitä vastaavaan paikkaan. Keväällä 2005 eläinsuojeluasetusta täsmennettiin siten, että laitumen korvaajaksi riittää pihatto. Ensi heinäkuun alusta lähtien parsinavetoiden eläimien pitää päästä laitumelle tai niitä pitää ulkoiluttaa vähintään 60 päivänä touko-syyskuun välisenä aikana. Ulkoilutusajan pituutta ei ole määrätty.

Jaloitteluvaatimuksen täyttämisestä on ollut voimassa siirtymäkausi, joka päättyy tämän vuoden heinäkuun alussa. Siten tuottajien, joilla on parsinavetta, on joko laidunnettava lehmiään tai rakennettava jaloittelua varten tarha. Luonnonmukaisentuotannon ohjeissa todetaan, että eläimiä, jotka pidetään kytkettyinä, tulisi ulkoiluttaa myös talvella. Parhaiten talviulkoilutus onnistuu tarkoitusta varten rakennetussa tarhassa. 

Ympäristölainsäädäntö edellyttää tarhojen toteuttamista siten, että pohjavesien pilaantumisvaaraa ei synny, ja että pintavesien pilaantumisvaara on mahdollisimman vähäinen. Jaloittelutarhat sisältyvät myös tuotantoyksiköiden ympäristölupiin. Tällöin niiden toteutuksessa edellytetään käytettävän parasta käyttökelpoista tekniikkaa.

Tarhojen toteutukselle annetaan reunaehtoja sekä eläinsuojeluasetuksessa että ministeriöiden ohjeissa. Eläinsuojeluasetuksessa todetaan, että ulkotarhan tulee olla eläimille turvallinen, ja tarhan maapohjan tulee olla sellainen, että eläimet eivät vahingoita itseään tai tarpeettomasti likaannu. Jaloittelutarhan minimikoko on kuusi neliömetriä/nautaeläin, kuitenkin aina vähintään 50 neliömetriä.

Eläinsuojeluasetuksen mukaan tarhan aitauksen tulee olla rakenteiltaan ja materiaaleiltaan tarhattaville eläimille sopiva ja estettävä eläintä karkaamasta. Lisäksi asetuksessa suositellaan käyttämään tarhan aitaamiseen muuta materiaalia kuin piikkilankaa.

Ympäristöministeriön ohje kotieläineläintalouden

ympäristönsuojelusta ohjeistaa lisäksi pysyviä ruokintapaikkoja ja siten myös tarhaan sijoitettavaa ruokintapaikkaa. Pysyvä ruokintapaikka ei saisi sijaita 100 metriä lähempänä vesistöä tai talousvesikaivoa eikä 20 metriä lähempänä valtaojaa. Mikäli valumavedet kerätään asianmukaisesti, etäisyyksiä voidaan oleellisesti pienentää, jolloin vastaavat metrimäärät ovat 30 metriä ja 10 metriä.
Ohjeen mukaan eläimet eivät saa talvella jaloitella 20 metriä lähempänä valtaojaa tai 100 metriä lähempänä vesistöä eikä lainkaan vesistöön tai valtaojaan viettävillä rinteillä.

Suppea tai laaja tarha

Tarhojen mitoituksia ja rakenteita koskevat ohjeet ovat ympäristöministeriön ohjeessa ja maa- ja metsätalousministeriön ympäristönhuolto-ohjeessa täysin samasanaisia. Ohjeet jakavat tarhat koon mukaan suppeisiin (alle 20 neliömetriä/täysikasvuinen nautaeläin) ja laajoihin (yli 20 neliömetriä/täysikasvuinen nautaeläin) tarhoihin.

Suppean tarhan on oltava kokonaan tiivispohjainen. Tiivis pohja määritellään vähintään maabetonia tai asfalttia tiiveydeltään vastaavaksi ehjäksi pinnaksi. Tiivispohjaisen tarhan tulee olla muotoiltu siten, että valumavedet voidaan johtaa keräilykaivoon, jonka tilavuus on vähintään 0,2 kuutiometriä jaloittelupihan neliömetriä kohti, mikäli tarha ei ole katettu.

Tiivispohjainen alue pitää puhdistaa säännöllisesti tarpeen mukaan. Aines viedään lantalaan tai kasvukauden aikana suoraan pelloille. Myös keräilykaivo tulee tyhjentää säännöllisesti. 

Jaloittelualueen aitaukset pitää tehdä kestämään eläinten aiheuttamia rasituksia samoin kuin pitämään eläimet turvallisesti tarhassa. Ohjeiden mukaan nautakarjalle sopiva aitakorkeus on 1,2 metriä. Tämä riittää hyvin kesäaikaiseen ulkoilutukseen. Jos tarhaa käytetään myös talvella, aidan tulee olla vähintään 1,5 metriä korkea.

Laajassa jaloittelualueessa eläintilaan avautuvan kulkuaukon edessä rakennuksen ulkopuolella pitäisi olla vähintään 50 neliömetrin kokoinen tiivispohjainen alue tai yhtä täyskasvuista nautaeläintä kohti vähintään viisi neliömetriä, suosituksena kymmenen neliömetriä. Alueen ylärajaksi riittää 300 neliömetriä.

Jos tarha ei ole kiinni karjasuojassa, on eläimille järjestetty kulkuväylä rakennuksesta jaloittelualueelle. Tämän väylänkin on oltava tiivispohjainen.

Jos laajalla jaloittelualueella on pysyvä ruokintapaikka, myös sen tulee olla tiivispohjainen. Ruokintapaikan mitoitus on noin 4 neliömetriä täyskasvuista nautaa kohti. Ruokintapaikka voi sijaita laajalle jaloittelualueelle johtavan kulkuaukon edessä olevalla tiivispohjaisella alueella ja kelpaa sellaisenaan, kun sen mitoitus on oikea. Kattamattomissa ruokintapaikoissa on myös oltava valumavesien keräilykaivot.