Vähemmän
työtä
- enemmän tehokkuutta
Työmäärät ovat maataloudessa huikean suuria. Kirjanpitotilojen vuosityömäärä on lähes puolitoistakertainen tavallisen toimistotyötä tekevän palkkalaisen työtuntimäärään verrattuna. Arvelen, että tiloilla, jotka eivät kirjaa säännölliseesti tekemisiään, työmäärä voi olla huomattavasti suurempikin.
Työmäärään vaikuttaa myös tuotantosuunta. Varsinkin luomutiloilla, joilla on useampi kuin yksi henkilö töitä tekemässä, olisi tarpeellista tarkistaa, kuka tekee mitäkin. Yhden miehen tai naisen hoidossa olevalla maatilalla on tietysti kaikki työt jonkun tehtävä, mutta voisiko niistä osan teettää naapurilla? Teetettäisiin keljuimmat hommat muilla.
Viljanviljelytiloilla yleistyy kovalla kohinalla suorakylvömenetelmä ja maitotiloilla lypsyrobotit. Suorakylvön sopivuutta luomutiloille on epäilty. Keväinen kasvukilpailu edellisen vuoden viljan sängellä on armotonta. Siinä voittaa melkein aina voimakkain ja joskus ovelin.
Suorakylvöä
myös luomuun
Luomukierrossa ei voida kokonaan hylätä erillisiä muokkauskertoja. Muun muassa monivuotiset nurmet ja synkeät apilakasvustot vaativat perusteellisen muokkauksen. Nurmikasvustojen väliviljoille suorakylvö parhaiten sopisi - jos sopisi.
Jos suorakylvöön lisäisi luomutiloilla yhden ronskin rikkaäestyksen joustopiikkiäkeellä juuri ennen orastumishetkeä? Säätäisi muokkaussyvyyden paria senttiä vaille kylvösyvyyteen ja vetelisi ristiin rastiin kylvöksellä? Työmäärä vastaisi tavanomaisen viljelytavan ruiskutusta ja tuloksena voisi olla oraan kannalta hyvä tasoitus.
Viljat kestävät orastumisvaiheessa melko kovan muokkauksen, kunhan jyvän itujuuret eivät tärähdä irti kylvöpohjasta. Laittaisin harkintaan myös kotimaisen valkoapilatäräyksen antamista samaan kuuriin viljan aluskasviksi. Aikaisessa orasvaiheessa viljakasveilla on siemenen alkiosta alaspäin kasvavat itujuuret. Niillä ja siemenen eväillä kasvi ährää maan pinnalle yhteyttävän lehden. Vasta oraan kehittyessä laihoksi viljoille kasvavat varsinaiset ravintojuuret kylvösiemenen ja maanpinnan väliseen kerrokseen. Siitä alkaa niiden itsenäinen taival kohti puimurin kitaa omilla eväillä.
Jos edellä mainitunlainen sovellus suorakylvöstä tuottaisi kohtuullisen sadon luomuviljelijälle, niin työtä olisi säästetty ja tehokkuutta lisätty. Varsinkin, jos suorakylvön teettäisi urakoitsijalla.
Sopisiko lypsy-
robotti luomuun?
Lypsyrobotti helpottaa ihan varmasti karjanhoitajan työtä, mutta soveltuuko se luomutilalle? Robotin edut lehmän ja hoitajan hyvinvoinnin kannalta ovat lyömättömät, mutta aina joitakin mutkia matkalla ilmenee. Lehmien pitää - tai oikeammin ne saavat - luomutilalla laiduntaa. Vaan robottipa ei vielä itsekseen kiertele laitumella ja tarjoa palvelujaan maidosta kipeille lehmärouville.
Yksi robotti selviytyy 50 - 60 lehmän karjasta. Pienemmälle karjalle automaattilypsäjän hankkiminen ei taida olla kannattavaakaan. Laidunta pitää olla tuollaiselle laumalle jo 30 - 40 hehtaaria.
Kun robotti on navetalla, niin matkaa laitumen uloimmaiseen kolkkaan tulee niin pitkä matka, että eipä taida Heluna viitsiä lampsia väliä moneen kertaan päivässä. Saattaisi käydä niin, että pyörittäisiin vain robotin nurkilla ja ammuttaisiin porukalla niittoruokinnan puolesta. Se taas ei vastaa lajinmukaista käyttäytymistä, vaan lehmän tulisi saada itse irroittaa suupalansa kasvustosta. Ongelmat ovat kuitenkin sitä varten, että ne ratkaistaan ja lypsyrobotti on tervetullut luomukarjaan sen ihmistyötä vähentävän ja lehmän hyvinvointia lisäävien ominaisuuksien takia.
Esa Partanen
Teksti:
| Sivun alkuun | 4/04 sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |