Kuivikkeilla puhtautta ja terveyttä
Kuivikkeet pitävät eläimen lähiympäristön kuivana, pehmentävät alustaa, lämmittävät ja eristävät eläintä kylmistä rakenteista sekä tarjoavat tarpeellista puuhasteltavaa. Lisäksi kuivikkeet parantavat navetan ilman laatua sekä saavat navetan näyttämään valoisammalta.
Kuivikkeiden edut eivät ole pelkästään "hyvää ja kaunista" vaan kuivituksella on saavutettavissa taloudellista hyötyä. Selkeänä esimerkkinä voidaan nostaa esille lehmien jalkojen kestävyys. Jos lehmän sorkissa olisi käyttöohje, siinä lukisi "käytetään vain pehmeällä alustalla".
Lehmän jalkaa ja sorkkaa ei ole tehty kovilla pohjilla kävelyä ja seisomista varten. Kova ja joustamaton pohja lisää sorkkakuumeen riskiä. Lisäksi jalkoihin tulee kuivittamattomassa navetassa helposti hiertymiä ja haavaumia. Huonosti paranevat haavat altistavat lehmiä stafylokokkien aiheuttamille utaretulehduksille.
Turve imee kosteutta parhaiten
Kyky imeä nestettä itseensä on kuivikkeelle tärkeä ominaisuus. Parressa tai karsinan pohjalla kuivikkeen on tarkoitus imeä eläimen virtsa itseensä. Kuiviketurve on imukyvyltään kuivikkeista ylivoimaisesti paras. Turve pystyy imemään vettä noin kymmenen kertaa oman painonsa verran. Raja tulee tietysti vastaan turpeellakin ja läpimärkä turve muuttuu upottavaksi ja liukkaaksi sekä litistyy tiukasti kiinni alustaan.
Harvinaisemmista kuivikkeista paperisilppu ja hieno hiekka ovat yllättävän hyviä imukyvyltään. Molempien imukyky on perinteistä olkea parempi. Hiekkaa tosin menee kiloissa mitaten varsin paljon, sillä kuivikkeena sitä tarvitaan paksu kerros. Vastaavasti paperisilppua kuluu olkeen verraten vähemmän juuri paremman imukyvyn vuoksi.
Märkä paperisilppu on jopa pahempaa liisteriä kuin märkä turve. Paperisilppukuivitusta ei kannata päästää täysin märäksi ennen vaihtamista tai kuivikkeen irrottaminen alustasta muuttuu kovin työlääksi.
Perinteisimmistä kuivikkeista kuiva olki ja sahan- tai kutterinpuru ovat melkoisen tasavertaisia kosteuden sitojia. Kaikki pystyvät imemään reilusti kaksi kertaa oman painonsa verran vettä. Kuivikkeena käytettävän oljen tulee todellakin olla kuivaa, noin viidentoista prosentin kosteudessa oljesta on hyötyä kuivikkeena.
Silputtu olki toimii parempana kuivittajana ja pysyy yleensä paikoillaankin paremmin eikä kulkeudu eläinten jaloissa pois parresta. Lisäksi lantajärjestelmät eivät tukkeennu silpusta niin helposti kuin kokonaisesta oljesta. Märkä olkipohja on yhtälailla upottava kuin turpeesta tehty.
Käyttömukavuus on tilakohtainen juttu
Navettaratkaisut ja lannanpoistojärjestelmä sekä kuivikkeen saatavuus saattavat pitkälle sanella tilan kuivikevalinnan. Lietelantanavetoissa suuren olkimäärän käyttäminen ei ole aivan vaivatonta. Lietelannan kanssa usein parhaiten sopivat kutterin- tai sahanpuru sekä etenkin turve. Turve on niin hienojakoista, että se menee helposti ritilästä läpi, minkä lisäksi pieni määrä turvetta riittää kosteuden sitomiseen.
Kun parressa on lisäksi parsimatto tai -peti, kuiviketta ei tarvita paljon alustan pehmittämiseen. Kuivikkeita säästyy huomattavasti mattoa tai petiä käytettäessä, mikä tuo loppujen lopuksi säästöä niin rahassa kuin kuivitukseen käytetyssä ajassakin, vaikka eivät matotkaan ilmaisia ole. Ainakin purun osalta on muistettava, että aivan pieni määrä karkeaa purua makaavan lehmän kintereen ja parren välissä hiertää ihon rikki hyvin tehokkaasti. Olematon määrä kuiviketta on siis jopa pahempi kuin ei kuiviketta laisinkaan.
Kuivalantanavetassa olki on mukava kuivike. Kevyenä sen käsittely on helppoa ja nopeaa. Oljen vaalea väri kirkastaa navetan ilmettä toisin kuin tumma turve. Lisäksi etenkin nuorten eläinten kuivikkeena olki on ylivertaista lämmöneristyskykynsä vuoksi.
Olkikerros vasikkakarsinassa saa eläimen tuntemaan olonsa lämpimämmäksi. Lisäksi veto ei tunnu oljen läpi yhtä selvästi. Oljen ongelma on se, että syksyisin oljen keruun kanssa samaan aikaan pelloilla on paljon muutakin tehtävää.
Kuivikkeilla on riskinsä
Jos kuivikkeissa on mahdollisuus valita, on hyvä tietää muutamia eri kuivikkeisiin liittyviä riskejä. Olkikuivituksessa oljen hyvä laatu on äärettömän tärkeää. Oljen tulee olla kuivaa ja pölytöntä. Märästä oljesta ei kuivikkeena ole juurikaan hyötyä. Märkä olki myös homehtuu varastoinnin aikana ja homepölyt leviävät navettailmaan kuivituksen yhteydessä.
Pöly ei ole miellyttävää lehmillekään, muuta erityisen haitallista pölyisyys on navettatöitä tekevälle ihmiselle. Vuosikausien altistus homepölylle altistaa keuhkosairauksille. Hienojakoisen ja pöllyävän turpeen kanssa haitat ovat samanlaisia. Turpeen hiukkaskoko on vain pienempi, joten se pääsee kulkeutumaan hyvin syvälle keuhkoissa. Lisäksi kuiva turve pölyää aina, hyvälaatuisessa oljessa haitta voi olla vähäinen.
Bakteerit pystyvät lisääntymään kaikissa orgaanisissa kuivikkeissa. Kun kuivikkeet kostuvat ja joukkoon sekoittuu eläinten lantaa, bakteerien elinmahdollisuudet vain paranevat. Jos parsien tai karsinoitten puhdistus ja kuivikkeiden vaihto unohtuvat, ovat kaikki kuivikkeet pian enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Eri asia ovat sitten kestokuivikepohjat, joihin lisätään jatkuvasti uutta kuiviketta päälle ja joissa alemman kerroksen tulee lämmetä ja kompostoitua niin, että bakteerien kasvu estyy.
Turpeen pH on selvästi happaman puolella. Alhainen pH estää bakteerikasvua, jolloin puhdas turve kuivikkeena jopa vähentää ympäristön bakteerimäärää. Sen sijaan purussa saattaa kasvaa muita kuivikkeitta enemmän Klebsiella-bakteeria. Klebsiella on harvinainen utaretulehduksen aiheuttaja, mutta jos sitä esiintyy runsaasti kuivikkeissa, kasvaa lehmien riski sairastua. Hiekka on bakteereille huono kasvualusta ja siinä suhteessa varsin turvallinen kuivike.
Outi Hälli
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |