Luomu kasvaa hyvin
Luomutuotanto on Suomessa nousemassa uudelle asteelle. Alun innostuksesta ja sen jälkeisestä tasaantumisesta ollaan siirtymässä uuteen nousuun. Viime vuosikymmenellä luomutilojen määrä kymmenkertaistui ylittäen viidentuhannen rajan. Luomuhehtaareja on jo lähelle 150 000 ja sillä ylletään Euroopan kolmannelle sijalle.
Kuluttajat ostavat luomutuotteita lisääntyvässä määrin. Joka viides kuluttaja ostaa luomutuotteita säännöllisesti. Puolet kuluttajista ilmoittaa edelleen lisäävänsä luomutuotteiden käyttöä.
Luomuketju pellolta pöytään ei ole niin vahva kuin sen soisi olevan. Osa viljelijöistä on epävarmoja, haluavatko he jatkossa olla mukana luomuketjussa. Eniten asiaan uskotaan ketjun loppupäässä. Kaikkien osapuolten mielipiteet lähenevät toisiaan siinä, että kannattavuus on heikkoa ja yhteistyö ketjun sisällä puutteellista.
Monilla kuluttajilla on vielä harhainen kuva luomusta: "Multaisia porkkanoita paperipussissa". Voihan se olla sitäkin, mutta luomu on myös ja sen tulee olla ennen kaikkea laatua.
Kun esimerkiksi ravintolat ostavat raaka-aineensa, maku ja laatu kulkevat ensimmäisenä. Jos niissä on vajavaisuutta, ei sitä korvaa, että tuote on luomua. Lisäksi ravintolat haluavat pidemmälle jalostettuja tuotteita. Siellä ei ehditä eikä haluta lajitella.
Suurin luomutuotteiden käytön kasvupotentiaali on ammattikeittiöissä. Tämä koskee niin ravintoloita kuin kunnallisia laitoskeittiöitäkin. Pientuottajan on vaikea saada tavaraansa markkinoille sen paremmin lähikauppaan kuin ravintoloihinkaan muuten kuin tukun kautta. Yhteistyö olisi voimaa tässäkin.
Erilaiset ruokakriisit ovat kaksiteräinen miekka. Toisaalta kuluttajien kiinnostus puhdasta ja turvallista luomua kohtaan lisääntyy, toisaalta valvonta ja sääntely kiristyvät ja se usein iskee pahimmin juuri pieneen tuottajaan.
Hyvin paljon ratkaisee myös se, miten valtakunnan politiikassa suhtaudutaan luomutuotantoon. Jos vain todetaan, että luomu on hyvä asia ja annetaan sen kasvaa, jos markkinat vetävät, ei tällä viedä paljoa luomutuotantoa eteenpäin. Yhteiskunnan pitäisi ohjata kulutusta luomun suuntaan aktiivisesti samalla tavalla kuin esimerkiksi tehdään yhteiskunnan toimesta terveysvalistusta ja -kasvatusta.
Viljelijöiden varovaisuuden luomua kohtaan ymmärtää. Luomuun siirtyminen vaatii tiloilla monia muutoksia ja riskinottoa. Sen neuvon voi kuitenkin antaa, että mitä tahansa investointeja tai muita ratkaisuja tilalla tehdäänkin, otettaisiin huomioon se mahdollisuus, että luomuun siirtyminen joskus tulevaisuudessa ehkä sittenkin tulee tapahtumaan. Siinä ei mitään häviä, mutta jossain vaiheessa saattaa paljon voittaa.
Oma lukunsa ovat luonnonmukaiset keruutuotteet. Luonnosta kerätyt tuotteet eivät nimittäin automaattisesti ole luomutuotteita, niin ihmeellistä kuin se onkin. Metsämarjat ja sienet ovat luomua vain, jos ne on kerätty erikseen määritellyiltä alueilta, joilla ei ole käytetty lannoitteita tai torjunta-aineita edellisten kolmen vuoden aikana.
Riistalle ja kalalle ei Suomessa toistaiseksi luomusääntöjä ole. Niitä ei siis voi lainkaan markkinoida luomutuotteina.
Martti Seppänen
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |