Suomessa käytettävästä rehuvalkuaisesta vain noin 30 prosenttia on kotimaista. Herne voisi olla yksi ratkaisu kotoisen rehuvalkuaisen lisäämiseen, mutta ensin sen viljelyvarmuuden ja viljelyn kannattavuuden pitää parantua.

Hernekääriäinen on yksi monista hernettä uhkaavista tuholaisista. Kuva Saara Liespuu

Herneen viljelyalat ovat viime vuosina olleet pieniä. Tiken tilastojen mukaan hernettä kasvoi viime kesänä noin 4000 hehtaarilla. Jotta herne olisi todellinen ratkaisu kotimaisen rehuvalkuaisen pulaan, sen viljelyalan pitäisi kymmenkertaistua. Silloin teollisuuskin kiinnostuisi herneestä raaka-aineena.

Mutta ennen kuin ala kasvaa, viljelyn kipukohtiin pitää löytyä pysyvät ratkaisut. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen johtamassa hankkeessa selvitettiin herneen mahdollisuuksia monipuolisesti.
"Kotieläinpuolen ruokintakoesarjat yllättivät positiivisuudellaan. Kattona pidettyjä perinteisiä herneen ylärajamääriä ylitettiin raskaastikin ilman merkkiäkään herneen soveltumattomuudesta isoina annoksina. Mutta kun mennään talouslukuihin, korostuu siemenen hinta suurimpana kustannuseränä. Toinen ongelma nykyisellä marginaalikasvilla on tehokkaiden torjunta-aineiden puute", hankkeen vastuullinen johtaja professori Pirjo Peltonen-Sainio toteaa.

Jos herneala kasvaisi, nämä kustannuksiin liittyvät ongelmat voisivat tutkimusryhmän mielestä vähentyä.

Seosviljely tasaa
satovaihteluita

Kolmen vuoden kenttäkokeissa herneen satovaihtelut olivat suuria, 1400 kilosta 5650 kiloon hehtaarilta. Se kuvastaa herneen viljelyn epävarmuutta. 
Kokeissa eri hernelajikkeita viljeltiin sekä puhtaina kasvustoina että seosviljelyksenä kauran kanssa. "Seosviljely tuotti useimmissa tapauksissa satohyötyä ja tasasi satovaihtelua", Peltonen-Sainio sanoo.

Kaura lisää herneen viljelyvarmuutta, koska se vähentää lakoriskiä. Kaura ja herne kuitenkin myös kilpailevat keskenään. Kun tavoitteena on mahdollisimman suuri herneen osuus sadosta, kauran kylvömäärää voi pienentää.

"Tukikasvuston voi kylvää erittäin harvaan, esimerkiksi joka kymmenenteen kylvöriviin tai sitten seoksessa voi käyttää samaa määrää herneen siementä kuin puhdaskasvustossakin käyttäisi. Jälkimmäistä vaihtoehtoa en siemenen hinnan takia kuitenkaan suosittele", Peltonen-Sainio sanoo.

Kääpiökaura osoittautui esikokeissa varsin lupaavaksi tukikasviksi. Samoin paljasjyväinen kaura on mielenkiintoinen vaihtoehto. Ne kilpailevat tavanomaista kauraa heikommin herneen kanssa. Kääpiökauran siemenmääräksi herneseoksessa riittää 5 - 8 kiloa hehtaarille, ehkä vähemmänkin. 

Yksi koepaikoista oli MTT:n Etelä-Pohjanmaan tutkimusasema. Peltonen-Sainio kertoo, että herne-kauraseokset menestyivät siellä varsin hyvin, joten viljelyä voisi laajentaa Etelä-Pohjanmaalle.

Taudit ja tuholaiset
todellinen ongelma

Liian hernevaltainen viljelykierto johtaa kiistatta kasvitauti- ja tuholaisongelmiin. Toinen syy tautien yleistymiseen on kemiallisen torjunnan puute. Haitallisimpia ja yleisimpiä tauteja ovat tyvi- ja juuristotaudit. Märkänä kesänä lakastumistauti voi tuhota kasvuston kokonaan.
"Kasvinsuojelun haasteet lisääntyvät herneen viljelyn yleistyessä", vanhempi tutkija Erja Huusela-Veistola sanoo.

Tuhoeläimistä hernekääriäinen on selvästi ongelmallisin. Sen vioituksia on sitä enemmän, mitä lähempänä hernettä on edellisvuonna viljelty.

"Kun hernekääriäistä on runsaasti, vioittuneiden siementen osuus satonäytteissä vaihteli tutkimustiloilla 3 - 53 prosentin välillä. Vioituksista on haittaa etenkin ruoka- ja siemenherneessä, rehuherneelle kohtalaisestakaan vioituksesta ei ole vielä suurta haittaa", Huusela-Veistola sanoo.

Jotta hernekääriäinen pysyisi hallinnassa, tarvitaan laajaa alueellista viljelykiertoa. Uusi hernekasvusto kylvetään mahdollisimman kauas edellisvuoden hernelohkosta. Rehuherne kylvetään riittävän etäälle ruoka- ja siemenhernelohkoista. 

"Tarkkaa suositusetäisyyttä ei voi antaa, koska hernekääriäisen runsaus vaihtelee hyvin paljon. Kahden tutkimusvuoden perusteella etäisyyttä edellisvuoden lohkoon tulisi olla noin 1 - 3 kilometriä. Yksi vaihtoehto on viljellä hernettä samalla alueella vain joka toinen vuosi", Huusela-Veistola toteaa.

Jotta herneen viljely voisi yleistyä, kasvinsuojeluongelmiin pitäisi löytyä ratkaisu. Tässä on haastetta niin luomuviljelyn kehittäjille kuin kasvinsuojeluaineita valmistaville yrityksille.

Herne ei lisää
skatolia silavaan

Iso osa hanketta olivat ruokintakokeet eri eläimille. Lypsylehmillä hernettä voi käyttää valkuaistäydennyksenä, joskaan se ei ole rypsirehujen veroista. Hernevalkuaisen heikompi arvo johtuu lähinnä sen voimakkaasta pötsihajoavuudesta rypsivalkuaiseen verrattuna.

"Herneessä on valkuaista noin 20 prosenttia, kun esimerkiksi rypsissä on 37 ja soijassa yli 50 prosenttia", erikoistutkija Jarmo Valaja toteaa.

Tutkimusryhmä päätyi vastoin teurastamojen suosituksia siihen, että hernettä voi käyttää lihasioille ilman ongelmia. Teurastamojen suosituksen perusteena on mahdollinen skatolin kertyminen silavaan, ja siitä johtuvat makuvirheet.

Tutkimuksissa runsaatkaan hernemäärät lihasikojen rehuissa eivät lisänneet makuvirheiden riskiä sianlihassa. Hernettä voi käyttää lihasikojen seoksissa 20 - 35 prosenttia.

Valaja sanoo, että herneellä voi korvata myös broilerien ruokinnassa melko suuriakin määriä muita valkuaislähteitä ilman huomattavia vaikutuksia tuotantoon. Melko suuri määrä tarkoittaa jopa kolmasosaa kokonaisdieetistä.

"Kokeissa seoksissa oli hernettä jopa 45 prosenttia, eikä ongelmia tullut", Valaja kertoo.

Sopivan metioniinitäydennyksen kanssa kotimainen herne voi mainiosti korvata suuren osa soijaa munivien kanojen rehuseoksissa. Rehun hernepitoisuus ei vaikuta kanojen munantuotantoon, rehunkulutukseen tai munanlaatuun.
Myös siniketun rehussa kypsä herne on täysin käyttökelpoinen raaka-aine.

Sikatiloille
ja luomukanoille

Valaja pitää potentiaalisimpina herneen viljelyn lisääjinä sikatiloja ja luomuviljelyä. Luomussa herne on muutenkin tuttu kasvi, ja luomukanojen dieettiin herne monesti jo kuuluukin.
"Sikatiloilla rehut sekoitetaan itse, joten herneen käyttö on helppoa. Broilerituotannossa käytetään teollisia rehuja, joiden valmistukseen vaikuttaa raaka-aineiden saatavuus", Valaja sanoo.

Hän uskoo, että herneen viljely lisääntyy, mutta mitään buumia ei ole tulossa. 

Kustannukset
kuriin

Vaikka herne vaikuttaa kaikin puolin hyvältä ja sopivalta rehuvalkuaislähteeltä, sen viljelyn taloudessa on parannettavaa. Tutkimusryhmä toteaa, että herneen laajamittainen käyttö rehuraaka-aineena edellyttää muutoksia hintasuhteissa. Joko herneestä pitää maksaa enemmän tai viljelyn kustannukset pitää saada pienemmiksi. 

Nykyisellään herne ei ole kovin kilpailukykyinen vaihtoehto rehu- tai leipäviljaan verrattuna.

Yksi herneen viljelyalan laajenemisen suurimmista esteistä on sertifioidun siemenen kalleus. Paikoin siemenkustannus voi nousta sadon arvoa suuremmaksi, mikä on tietenkin kestämätön tilanne.