MARRASKUU, 9.11.2006

Kujat ja kulkuväylät

Siisti ja hyvin hoidettu pihatie johdattaa kulkijat peremmälle. Kuvat Leena Nurmi Käytävä nurmikon ja istutusalueen välissä rajaa aluetta ja ohjaa askeleita.

Pihan suunnittelu kannattaa aloittaa kulkuväylistä. Niitä rakennetaan sekä tarpeen että maaston mukaan. Hyvin suunnitellut reitit ohjaavat paitsi askelta myös katsetta näkymästä toiseen.

Jotta kulku tontilla olisi vaivatonta ja väylät kokonaisuuteen sopivia, aloitetaan pihan suunnittelu kulkureiteistä. Jos ne on linjattu huonosti, kiusaus oikaista on suuri. Usein näkee varsinkin puistoissa ja kerrostalojen pihoilla ihmisten nurmikkoon tallaamia polkuja. Kulkureittien suunnittelun onkin perustuttava maaston muotojen ohella nimenomaan pihalla liikkuvien tarpeisiin.
Teiden ja käytävien pitää olla paitsi tasaisia ja helppokulkuisia myös pihan tyyliin sopivia. Suoralinjaiset reitit sopivat erityisesti tasaiselle tontille, lyhyille etäisyyksille ja rakennustaiteelliseen ympäristöön. Kaarevat tiet ja polut ovat paikallaan kumpareisella, suurella, romanttisella tai luonnonmukaisella pihalla.
Väylät ohjaavat usein ensin katsetta, vasta sitten jalkoja, siksi näkymä on tärkeä. Kulkija kohtaa mieluusti jotakin jo etäämmältäkin katsottuna kiinnostavaa. Loivasti kaartuva käytävä tuo vaihtelevia näkymiä kulkijan silmien eteen, mutta myös suoralinjaiset käytävät voivat tarjota katseltavaa. Kaunis istutusryhmä tai yksittäinen kasvi, patsas, huvimaja tai pieni lampi voivat ilmaantua kulkijan nähtäville.

Kulkuyhteydet

Asemankaavasta ilmenee, missä kohdin yhteys pihasta tielle tai kadulle on, joten sisääntulotie määräytyy sen mukaan. Ajoreitit puolestaan mitoitetaan sen mukaan, millaisilla ajopeleillä tiellä kuljetaan. Henkilöauton leveys on yleensä 1,8 metriä, kuorma-auton 2,6 metriä. Sopiva tien leveys henkilöautolla kuljettavaksi on 2,5 metriä, etenkin jos tietä hoidetaan koneellisesti. Myös auton kääntymiselle ja paikoitukselle on varattava tilaa. Yksi auto vie paikoitustilaa noin 2,5 x 5,0 metriä.
Kävelytien leveys kahdelle on 1,2 metriä, yksinään vaunujen tai pyörätuolin kanssa kulkevalle noin metri. Sekä jalankulku- että autotien reunoille jätetään puolen metrin lumitila ja erilliset lumien keräyspaikat.

Sisääntulo

Siisti sisääntulo on tärkeä, sillä se luo ensivaikutelman pihasta. Sisäänkäynti voi olla avoin amerikkalaiseen tapaan tai tiukasti aidalla ja istutuksilla rajattu suomalaisempi tyyli. Englantilaisessa maisemapuutarhassa kulkija näkee ensin vilauksen talosta, johon näköyhteys välillä katoaa ja joka paljastuu kokonaan vasta perille tultaessa.
Pienessä pihassa matkaa ei valitettavasti ole niin pitkälti, että kulkureitille saisi järjestetyksi kovin suuria yllätyksiä. Istutusten avulla ulko-oven ympärille voi kuitenkin rakentaa vehreän ja houkuttelevan kehyksen, joka antaa myös suojaa. Korkeahko pensas tai kauniisti kukkiva pikku puu kaartuvine oksineen pääoven tuntumassa tarjoaa hivenen näkösuojaa ja antaa yllätyksellisyyttä.

Polut ja käytävät

Laajaa pihanurmikkoa ei kannata rikkoa lukuisilla käytävillä. Kulkureitit sijoitetaan rakennusten sivuille tai nurmikon ja istutusalueiden reunoille. Tällöin käytävä toimii samalla selkeänä istutusten rajaajana.
Paljon käytettävät kulkureitit päällystetään hiekalla tai kiveyksellä, pienet polut voivat edetä nurmikossa sellaisinaan, myös laattoja ja kiviä voidaan käyttää askeleiden ohjaamiseksi.
Pitkän suoran käytävän yksitoikkoisuutta elävöittävät laajennukset, joissa voi olla penkki, kukkaruukku tai jokin muu katseenvangitsija. Myös portaat tai kumpuilevat reitit antavat käytäville eloa tontilla, jossa on edes jonkin verran korkeuseroja.

Tien rakentaminen

Pohjamaan laatu ja tien käyttötarkoitus vaikuttavat tien rakentamiseen. Routivilla ja pehmeillä mailla tarvitaan enemmän rakennekerroksia kuin kantavilla alustoilla. Myös kestopäällysteinen tie vaatii paksumpia kerroksia kuin perinteinen soratie.
Rakentaminen aloitetaan raivaamalla tien pohjasta kaikki kasvillisuus ja humuspitoinen pintamaa. Juuret ja isot kivet poistetaan 50–80 sentin syvyydeltä. Erityisen pehmeillä alueilla voi juurakkoisen pintamaan jättää tukemaan tien rakennekerroksia.
Vesien ohjaamiseksi pitää tien pinnan viettää 1–2 senttiä metrillä rakennuksista poispäin ja tien keskeltä reunoille.
Varsinainen tie koostuu aina useasta kerroksesta. Tasatun pohjamaan päälle levitetään eristys- eli suodatinkerros, paksuus 15–25 senttiä. Eristyskerrokseen käytetään hienoa, routimatonta hiekkaa, jonka voi korvata suodatinkankaalla.
Seuraavaksi tarvitaan jakava kerros nimensä mukaisesti jakamaan tiehen kohdistuva kuormitus laajemmalle alueelle. Kerrokseen käytetään luonnonsoraa 25–100 senttiä maaperän löysyyden mukaan. 10–15 sentin paksuinen kantava kerros tehdään murskeesta, murskesorasta tai sepelistä.
Lopuksi tielle levitetään viiden sentin kerros sorapäällystettä, raekoko 0–18 milliä. Soran päälle voi vielä levittää ohuen kerroksen kivituhkaa. Kaikki kerrokset tiivistetään vaiheittain. Hyvä tulos saadaan, kun pinta tiivistetään jyrällä tai koneellisella täristimellä veden kanssa.
Pihatie voi olla sorattu, asfaltoitu tai kivetty.

Kävelytien perustaminen

Keveillä ja routimattomilla sora- tai hiekkamailla riittää, kun sopivan korkuiseksi tasatun ja tiivistetyn kävelytien pohjamaan päälle levitetään 5–10 sentin kerros soraa tai mursketta, raekoko 0-16 milliä. Savimailla tarvitaan kantavan kerroksen alle vielä 10–20 senttiä paksu jakava kerros sekä pohjamaata vasten suodatinkangas estämään rakennekerrosten sekaantuminen alusrakenteeseen.
Kantavan kerroksen päälle levitetään 3–5 sentin kerros soraa, kivituhkaa tai asennushiekkaa. Päällimmäiseksi voidaan asentaa laatoitus tai kiveys. Kaikki kerrokset levitetään tasaisesti ja jokainen kerros tiivistetään ennen uuden levittämistä.

Pintamateriaalit

Soran lisäksi pihan pintamateriaaleiksi on tarjolla useita vaihtoehtoja: betonikivet ja -laatat, luonnonkivet ja puupinnat. Eri materiaaleja ja värejä yhdistelemällä saadaan elävän näköisiä ja yksilöllisiä pintoja. Esimerkiksi betonikivikäytävän reuna voidaan viimeistellä nupukivillä tai laatoituksen reunaan valitaan graniittinen reunakivi. Betonista peruskiveystä piristää muutama graniittikivi siellä täällä.
Kivien tai laattojen asettelu on melko helppoa, kunhan pohja on tasainen ja kallistuksista on huolehdittu. Kallistuksen tulee olla vähintään yksi sentti metrillä poispäin rakennuksista. Myös salaojituksen ja sadevesien viemäröinnin on syytä olla kunnossa.
Kun kaikki kivet ovat paikoillaan, on vuorossa saumojen täyttäminen hienolla hiekalla. Se sitoo kivet toisiinsa ja tekee pinnan yhtenäiseksi. Saumaus harjataan kuivaan pintaan poutasäällä..

Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti: 

Sivun alkuun | Tekstit 11/06 | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |