Lumen läikittämällä pihamaalla urheasti kukkaan puhkeava pieni lumikello on suomalaisen kesän ensimmäinen merkki. Etelän lämpöön muuttaneet ikävöivätkin eniten juuri näitä kaikista vaatimattomimpia kevään airuita. Ympärivuotinen upeinkaan kukkaloisto ei korvaa pitkän, kylmän talven jälkeen ilmestyviä väritäpliä.

Pian ensikukkien jälkeen väriä alkaa ilmestyä yhä enemmän: krookukset, tulppaanit ja narsissit. Jo tässä vaiheessa maan tuoksu alkaa tuntua selvästi. Mutta kun sitten kuluu vielä pari viikkoa on ilma tuoksuja tulvillaan: tuomi levittää kirpeän makeaa hajuaan ja vastaleikatun nurmen aistii jo kaukaa.

Jo ensimmäisten lumikellojen aikaan on pakko päästä pihaa rapsuttamaan. Puutarha- ja piha-aktivistit ovat olleet lähtökuopissa jo monta viikkoa, mutta viimeistään nyt ilmestyvät pihoille myös enimmäkseen sisätiloissa viihtyneet ihmiset. Sellainen on kevään tuoksujen vetovoima.

Monilla maaseudun asukkailla on tähän aikaan toki muutakin tekemistä kuin pihanurmen rapsuttaminen, mutta siitä huolimatta puutarhainnostus elää koko maassa voimakkaampana vuosi vuodelta.

Syitä tähän on helppo löytää. Selvää on, että kaunis ja siisti ympäristö on yhtä mukavaa asuipa maalla tai kaupungissa. Luonnon keskellä elävillä on tässä suhteessa muutama etu puolellaan. Varsinkin viljelypuolen väki on jo työnsä puolesta hyvin perillä kasvien elämästä ja niiden kasvuvaatimuksista. Kaikkea ei tarvitse katsoa kirjasta tai opetella kantapään kautta. Tiloilta löytyvät myös sopivat työvälineet melkein hommaan kuin hommaan.

Mutta puutarhanhoito antaa varmasti uusia elämyksiä ja yllätyksiä maaseudunkin asukkaille. Kokemusten lisäksi se antaa liikuntaa ja mielekästä tekemistä raikkaassa ulkoilmassa. Ja jopa pieni parveke kukkalaatikkoineen tarjoaa kerrostalojenkin asukkaille mahdollisuuden nauttia Suomen ainutlaatuisesta kevään ihmeestä.