Maatilan Pellervon kotisivulle


Lehden sisältö
Arkisto
Toimitus
Palaute
Mediatiedot

Tilausjulkaisut
Uutiset
Pellervo
www.pellervo.fi

maaliskuu.gif (2918 bytes)

Kärpäset ja muut hyönteiset
- tuttuja, mutta outoja tuholaisia

Kaikki tietävät, mitä kärpäset ovat, tai ainakin luulevat tietävänsä. Kaikki ovat niitä nähneet. Tiedetään, että niitä on eniten kesällä. Kärpäset levittävät tauteja, koska ne kuljeskelevat välillä lannassa ja välillä iholla. Kiusallisia ne ovat, jotkut kiusallisempia kuin toiset.

Ensimmäiset omakohtaiset kokemukseni kärpästen vaikutuksesta lehmän ja sen lypsäjän viihtyvyyteen ovat runsaan 30 vuoden takaa, jolloin lehmisavun seassa koetin kirveltävin silmin opetella käsin lypsyä. Lehmien hännät huiskivat vihaisesti niiden yrittäessä hätistellä kärpäsiä ja paarmoja, joita savu ei riittänyt karkottamaan. Välillä lehmän häntä osui naamaan, välillä paarma puraisi niskasta.

Eläinlääkärin kokemukseni mukaan yleinen tietous kärpäsistä on itse asiassa aika pinnallista. Vain harva tuntee lajeja ja niiden ominaispiirteitä. Kärpästen yleisyys karjasuojissa on osoituksena siitä, että vain harva tietää, miten kärpäsiä pitäisi torjua. Kärpästen runsas esiintyminen kielii aina karjasuojan likaisuudesta eli kohteliaammin sanottuna hygieniaongelmasta. Siistissä karjasuojassa ei ole kovin paljon kärpäsiä.

Yleisin kärpäslaji karjasuojissa on huonekärpänen. Se ei häiritse eläimiä kovin pahasti, koska se ottaa ravintonsa nuolemalla. Pistokärpänen imee verta sekä eläimistä että ihmisistä ja on sen vuoksi huonekärpästä kiusallisempi. Hyttyset, mäkärät ja paarmat ovat vielä kiusallisempia, koska ne pistävät tai purevat lujaa.

Kärpäsiä voidaan syystä pitää navetoiden ja sikaloiden yleisimpinä tautiongelmien aiheuttajina. Hyönteiset ärsyttävät eläimiä ja hoitajia. Kaikki hyönteiset levittävät taudinaiheuttajia jaloissaan, osa myös syljessään. Lisäksi ne heikentävät yleistä hygieniaa likaamalla ulosteillaan kaikkea, missä liikkuvat.

Kärpästen kiertokulku

Talven kärpäset viettävät yleensä horroksessa erilaisissa koloissa. Ne lähtevät liikkeelle keväällä lämpötilan noustessa. Kärpäsnaaras ehtii munia elinaikanaan noin 2 000 munaa. Huonekärpäsellä uuden sukupolven kehittyminen kestää noin kaksi viikkoa, pistokärpäsellä noin kuukauden. Naaraat munivat sellaisiin paikkoihin, joissa on lantaa tai rehujätteitä. Munat ovat valkoisia, ja niistä kehittyy muutamassa tunnissa kellertäviä toukkia. Toukkavaihe kestää noin kymmenen päivää.

Toukat syövät ympärillään olevia jätteitä. Erilaisia toukka-asteita on useita. Ne luovat nahkansa aina siirtyessään toukkavaiheesta seuraavaan. Toukat koteloituvat kolmannen toukka-asteen jälkeen. Kotelot ovat väriltään punaruskeita ja kooltaan vajaan senttimetrin mittaisia. Kotelovaihe kestää muutamia päiviä, jonka jälkeen niistä kuoriutuu aikuisia kärpäsiä. Ne ovat lisääntymiskykyisiä noin kahden päivän kuluttua.

Torjunta alkaa maaliskuussa

Yleisin virhe kärpästen torjunnassa on siinä, että se aloitetaan liian myöhään, vasta sitten, kun kärpäsiä jo on paljon. Kärpästorjunta pitää aloittaa hyvissä ajoin keväällä.

Aurinko paistaa jo maaliskuussa niin lämpimästi, että ensimmäiset kärpäset heräävät talvihorroksestaan ja aloittavat lisääntymispuuhat.

Kärpäsiä tuhotaan myrkyillä, liimanauhoilla ja sähköpyydyksillä

Kaupallisia vaihtoehtoja kärpästen torjuntaan on tarjolla kiitettävästi. Aikuisten kärpästen hävittämiseksi on pyretriiniä sisältäviä sumutteita (Navetta-Radar), atsametifossia sisältävää maalia (Alficron Plus), liimapyydyksiä (EWA-ansat, Silva-ansat, Stopper-pyydykset) ja sähköisiä kärpäspyydyksiä (Fly Stop). Monet kärpäset liikkuvat ikkunoissa, joista ne pyydystetään kiinnittämällä ikkunaan läpinäkyviä liimapyydyksiä.

Sumutteita käytettäessä vastasyntyneet kotieläimet on siirrettävä pois käsiteltävästä tilasta. Samassa tilassa saadaan tehdä enintään kaksi käsittelyä vuorokaudessa. Sumutteet tappavat tehokkaasti aikuiset kärpäset, mutta eivät kärpästen toukkia.

Alficron Plus on markkinoiden ainoa kärpäsmaali. Tuotteeseen on lisätty kärpäsiä houkuttavaa ainetta: trikoseenia. Uusintakäsittely tehdään tarvittaessa 5–7 viikon välein. Purkilliseen Alficron Plus -valmistetta lisätään 1–1,5 dl maitoa ja/tai vettä ja sekoitetaan, kunnes syntyy tasainen seos. Seoksella maalataan ikkunan reunukset, lamppujen vierustat yms. paikat, joissa kärpäset mielellään oleilevat.

Valmisteella voidaan myös maalata levyjä, jotka ripustetaan kärpästen suosimiin paikkoihin. Maalattavien pintojen tulee olla kovapintaisia. 250 gramman pakkaus riittää pohja-alaltaan 200 neliömetrin suuruisen karjasuojan kertakäsittelyyn. Käsitellyn pinta-alan tulee olla 2– 3 prosenttia pohja-alasta. Maalaukseen pitää käyttää puhdasta pensseliä. Valmistetta ei saa levitä paikkoihin, joita eläimet ylettyvät nuolemaan.

Kaikissa käytetyissä pyydyksissä on omat ongelmansa. Sumutteiden vaikutus on lyhytaikainen. Elintarvikkeiden käsittelytiloissa, esimerkiksi maitohuoneessa voidaan käyttää vain myrkyttömiä vaihtoehtoja. Sähköisistä pyydyksistä kuulee välillä kommentteja, että ne kyllä tappavat kärpäsen hyvin, kunhan sen ensin kantaa pyydykseen. Liimapaperit tarttuvat väärin sijoiteltuna kiusallisesti hiuksiin ja käsiin. Joskus niitä on vaikea sijoittaa sinne, missä kärpäset liikkuvat.

Toukkia voidaan tuhota kemiallisesti...

Kärpäsiä kannattaa torjua jo niiden ollessa toukka-asteella. Kemialliseen torjuntaan on tarjolla Bernerin markkinoima syromatsiinia sisältävä Neporex WSG 2 -jauhe. Sitä levitetään joko sellaisenaan sirotteena tai kastelukannulla veteen sekoitettuna (250 grammaa sekoitettuna kymmeneen litraan vettä) kärpästen munintapaikoille muutaman viikon välein.

Tyypillisiä munintapaikkoja ovat sellaiset alueet karjasuojissa, joihin eläimet eivät sorki jaloillaan ja joita ei puhdisteta säännöllisesti, kuten parsien etuosat, juomakuppien ja ruokintakaukaloiden alustat, karsinoiden reunat, nurkat, tolppien juuret ja lantakourujen kulmat. Kilon pakkaus riittää neljänkymmenen neliömetrin käsittelyyn.

Neporex ei tehoa lainkaan lentäviin kärpäsiin, mutta estää kärpästoukkien kehittymisen aikuisiksi. Eläimiä ei tarvise siirtää muualle käsittelyn ajaksi.

Ritiläpohjaisissa sikakarsinoissa käsitellään koko lattia-ala. Muissa karsinoissa käsitellään kalusteiden kulmaukset ja reunat, joihin lantaa ja rehun tähteitä kerääntyy. Sopivin käsittelyaika on muutaman päivän kuluttua karsinan tyhjennyksen jälkeen ja uusintakäsittely tehdään 2–4 viikon kuluttua. Neporex soveltuu käytettäväksi myös emakkosikaloissa.

Mullikarsinoissa karsinoiden reunat käsitellään noin 50 sentin leveydeltä 1–3 päivää karsinan tyhjennyksen jälkeen. Toinen käsittely tehdään 2–3 viikon kuluttua. Muissa nautakarjatiloissa käsitellään kohteet, joissa kärpästoukkia havaitaan.

...tai biologisesti petokärpäsillä…

Lahtisystems tarjoaa kärpästen torjuntaan maahantuomiaan biologisia ratkaisuja. Lietelantasikaloiden kärpäsongelmiin suositellaan tanskalaisen Rov-Fluenin valmistamaa petokärpästä, jonka toukka on kannibaali syöden muita oman lajinsa edustajia. Se on kehitetty australialaisesta villikärpäsestä.

Eri kehitysvaiheissa olevia petokärpäsiä toimitetaan laatikoissa, joita tarvitaan yksi kappale sataa neliömetriä kohden. Laatikon luukut avataan. Laatikko tyhjenee noin parissa viikossa. Petokärpäset ovat pieniä ja arkoja, eivätkä ne pidä ihmisistä tai eläimistä. Ne piiloutuvat ritilöiden alle, lietteen pinnalle, jossa ne pariutuvat ja munivat. Munista kehittyvät petokärpäsen toukat käyttävät ravinnokseen muiden kärpästen toukkia.

Petokärpäslaatikoita pitää aluksi uusia noin kolmen viikon välein. Runsaan kahden kuukauden kuluttua petokärpänen on lisääntynyt riittävästi pitääkseen karjasuojan kärpäskannan kurissa. Käyttö on siis syytä aloittaa jo varhain keväällä. Lisäksi on huomioitava, ettei samanaikaisesti saa käyttää kemiallista kärpästorjuntaa, koska kemikaalit tappavat myös petokärpäset.

Laatikon hinta riippuu toimitusmääristä. Esimerkiksi viiden laatikon toimituserä maksaa 650 markkaa + alv. Ensimmäisenä vuonna tarvitaan seitsemän lähetystä, jatkossa viisi tai kuusi lähetystä vuodessa. Vanhimmat asiakkaat ovat käyttäneet Petokärpästä neljä vuotta. Käyttäjien määrä on Lahtisystemsin mukaan kasvanut tasaisesti.

Kuivalantasikaloihin ja navetoihin Lahtisystems tarjoaa biologisena vaihtoehtona pistiäistä. Pistiäinen on kooltaan hyvin pieni, vain noin millimetrin kokoinen hyönteinen. Se munii kärpästen munien sisälle loisia, jotka tuhoavat ne. Pistiäisiä käytetään vain kesällä, kun ilman lämpötila on yli +18 astetta. Uusi pistiäislaatikko pitää laittaa kahden viikon välein. Yksi laatikko riittää runsaan 100 neliömetrin alueelle. Laatikon hinta on 110 markkaa + alv + toimituskulut.

Kärpäspyydys on Lahtisystemsin markkinoima biologinen vaihtoehto aikuisten kärpästen torjuntaan. Pyydys asennetaan ovien tai ikkunoiden läheisyyteen paikkoihin, joissa kärpäsiä on. Hajujauhe tyhjennetään muoviseen pussiin. Päälle laitetaan litra vettä. Haju houkuttelee kärpäsiä ansaan, johon ne pääsevät sisälle, mutta eivät ulos. Kärpäset kuolevat hukkumalla. Tulosta alkaa syntymään 4–5 päivän kuluttua pyydyksen ripustamisesta.

…tai biologisesti kärpäsbakteereilla

Kotimainen vaihtoehto kärpästen biologiseen torjuntaan on kärpäsbakteeri. Se on ollut markkinoilla Dudustop-nimisenä vuodesta 1996 lähtien. Dudu on swahilia ja tarkoittaa suomeksi ötökkää. Dudustop sisältää Bacillus thuringiensis -bakteerin itiöitä. Kärpäsen toukat syövät kaikkea ympäristöstään, myös kärpäsbakteereita. Bakteerit tuottavat thuringiensiini-nimistä myrkkyä, joka estää kärpäsen toukkien kehittymisen aikuisiksi. Bakteerit lisääntyvät lannassa ja rehuntähteissä, jonka vuoksi niiden teho säilyy pitkään.

Yksi litra Dudustopia laimennetaan viiteenkymmeneen litraan vettä ja levitetään kastelukannulla tai reppuruiskulla kärpästoukkien kasvupaikkoihin. Käyttömäärä on noin yksi litra neliömetrille. Parhaan tuloksen saavuttamiseksi käsittely tulee aloittaa helmi-maaliskuussa. Käsittely uusitaan noin viikon kuluttua. Koska kärpäsbakteeri tehoaa vain nuoriin toukkiin, vaikutus näkyy vasta kahden–kolmen viikon kuluttua käsittelystä.

Dudustopin kanssa ei saa käyttää kemiallisia torjunta-aineita tai desinfektioaineita, koska ne voivat tuhota bakteerin. Dudustopin verollinen hinta on 115 markkaa/litra, 480 markkaa/5 litraa tai 790 markkaa/10 litraa. Keskikokoisen karjan vuosiannokseksi riittää viiden litran astia.

Tunnetko hyönteiset ja niiden elintavat?

Sisätiloissa asustelevia hyönteisiä on arvioitu olevan lähes 300 lajia. Näistä noin 50 lajia pidetään merkittävinä tuholaisina.

Tässä käytetty hyönteislajeja esittelevää materiaali on peräisin Kuopion yliopiston ympäristötieteen "Sisätilojen tuholaiset" -kurssilta. Materiaalia on käytetty tohtori Jarmo Holopaisen luvalla. Holopainen toimii akatemiatutkijana ja dosenttina Ekologisen ympäristötieteen laitoksella Kuopion yliopistossa.

Huonekärpänen

Aikuisen huonekärpäsen pituus on 7–8 millimetriä. Sen selässä on neljä kapeaa, mustaa juovaa. Siivet ovat levossa ruumiin myötäisesti. Huonekärpäsen pää on imukuppimainen. Toukan pituus on 10–12 millimetriä. Se on vaalea, kellertävä ja raajaton.

Huonekärpänen on levinnyt Pohjois-Eurooppaan karjanhoidon mukana. Toukka elää keittiöjätteissä, mätänevässä kasvimateriaalissa tai lannassa. Optimilämpötila toukkien kehitykselle on noin +30 astetta. Esimerkiksi sian lannassa kärpäsen kehitys munasta aikuiseksi tapahtuu noin viikossa. Toukat siirtyvät yleensä koteloitumaan hieman viileämpään ympäristöön. Karjasuojissa kärpäsiä kuoriutuu läpi vuoden, luonnossa toukokuusta syyskuuhun. On arvioitu, että Suomessa voi kesän kuluessa kehittyä kymmenen kärpässukupolvea.

Aikuiset kärpäset tunkeutuvat sisätiloihin ja voivat tuoda imukärsässään ja jaloissaan lannassa olevia bakteereja elintarvikkeisiin. Lisäksi ne tahraavat ulosteillaan ikkunoita ja seiniä. Karjasuojissa kärpästen surina ja kosketus voivat häiritä lehmiä ja vähentää maidontuotantoa, vaikka aikuiset huonekärpäset eivät vahingoita eläimiä fyysisesti.

Ikkunoiden hyttysverkot estävät kärpästen sisäänpääsyn asuntoihin. Lannan poistaminen säännöllisesti ja lannan kompostointi yli 45 asteessa vähentää kärpästen kehittymistä eläinsuojissa. Aikuisten kärpästen torjunnassa voidaan käyttää liimapyydyksiä, ruiskutteita ja pyretriiniaerosoleja.

Pistokärpänen

Aikuisen pistokärpäsen kärsä on terävä, eteenpäin suuntautunut pistokärsä. Pistokärpänen on huonekärpäsen kokoinen. Väriltään se on huonekärpästä tummempi ja sen siivet ovat enemmän levällään. Pistokärpäsen toukka on huonekärpäsen toukan kaltainen, 10–12 millimetrin pituinen ja kellanvalkoinen.

Pistokärpäsen toukka elää kasvijätteissä tai lannassa, erityisesti vasikoiden ulosteissa. Pistokärpänen on navetoissa yleisin syksyisin ja sitä esiintyy erityisesti maan pohjoisosissa. Se imee eläinten verta ja saattaa käydä myös ihmisen kimppuun kuumalla ja kostealla säällä. Sekä koiras että naaras imevät verta. Pistosta ei yleensä jää kutiavaa jälkeä, mutta pistojäljet ovat silti kivuliaita ja saattavat tulehtua.

Kärpäsen pistot ärsyttävät eläimiä ja pienentävät niiden tuotosta. Amerikkalaisten tutkimusten mukaan jo muutama kärpänen lehmää kohti vähentää maidon tuotantoa.

Pistokärpäsiä torjutaan samalla tavoin kuin huonekärpäsiä: huolellinen lannanpoisto, lannan kompostointi yli 45 asteessa, liimapyydykset, ruiskutteet ja pyretriiniaerosolit.

Hyttyset

Hyttysiä on yhteensä lähes 1 600 lajia, joista vajaa 40 tavataan Suomessa. Eräät lajit esiintyvät koko maassa. Ainoastaan naaraat imevät verta. Ne suunnistavat uhrinsa luo ruumiin lämmön aiheuttamien kosteus- ja lämpöerojen perusteella. Syljestä erittyvät veren hyytymistä ehkäisevät aineet aiheuttavat kutinaa imemiskohtaan. Koiraat ovat medensyöjiä.

Aikuiset hyttyset ovat puolen– yhden senttimetrin mittaisia, hoikkia ja pitkäraajaisia. Niiden toukat ovat matomaisia. Toukat ovat petoja syöden vesien pieneliöitä. Ne elävät vedessä tai hyvin kosteassa maassa.

Hyttyset munivat veteen (lammikoihin ja ojiin), jossa toukkien kehitys ja koteloituminen tapahtuu. Hyttysten runsaus määräytyy alkukesän sademäärän perusteella. Lapissa lumi sulaa myöhään ja sopivia munimislammikoita löytyy runsaasti vielä kesäkuussa, mikä selittää hyttysten runsauden siellä.

Hyttysen pisto aiheuttaa pienen paukaman, joka kestää normaalisti noin 15–30 minuuttia, joskus pari päivääkin. Loppukesää kohti pistojen vaikutus vähenee ja jotkut tulevat paikallisille hyttyskannoille täysin immuuneiksi. Meilläkin esiintyvät horkkahyttyset toimivat etelämpänä malarialoisen väli-isäntinä. Tavalliset hyttyset voivat toimia virusten ja bakteereiden levittäjinä.

Hyttysen pistoilta voi suojautua nestemäisillä ja voidemaisilla dimetyyliftalaattia, dietyylitoluamidia tai etyyliheksaanidiolia sisältävillä karkoteaineilla tai niillä kyllästetyllä suojaviitalla. Ihoon ruiskutettavien ja siveltävien aineiden teho on muutamia tunteja. Suojaviitan teho säilyy muutamia viikkoja. Sisätiloissa hyttysiä voidaan tappaa pyretriiniä sisältävillä sumutteilla. Hyttysten puremien oireita voidaan lievittää kortisoni- tai antihistamiinipitoisilla voiteilla.

Mäkärät

Suomessa tavataan noin 40 mäkärälajia, joista suurin osa syö verta linnuista ja nisäkkäistä. Vain osa on ihmisten kiusana. Mäkärät muistuttavat ulkonäöltään kärpästä, mutta ovat pienempiä. Aikuiset mäkärät ovat 2–3 millimetriä pitkä. Toukat ovat matomaisia. Ne majailevat virtaavassa vedessä, takapäästään pohjaan, kasveihin tai kiviin kiinnittyneinä.

Mäkärät ovat yleisiä parvihyönteisiä virtaavien vesien läheisyydessä. Ne esiintyvät päiväsaikaan, eivätkä yleensä tule sisätiloihin imemään. Vain naaraat syövät verta. Pisto on aina ohuen ihon alueella, jolloin esiintyy voimakasta ärsytystä pistokohdassa. Terävät suuosat aiheuttavat ihoon haavauman ja sylkirauhasten eritteet estävät veren hyytymisen. Mäkärät tunkeutuvat vaatteiden sisään pienistäkin raoista.

Loppukesällä ja alkusyksyllä on niin sanottu räkkä-aika, jolloin mäkäröitä on hyvin runsaasti Pohjois-Suomessa.

Mäkäröiden imentäjälki on kivuliaampi kuin hyttysen imentäjälki. Imentäjäljet voivat myös tulehtua. Sikojen ja nautojen iholla tulehtunut purentajälki näkyy noin senttimetrin suuruisena punaisena paukamana. Pahoina mäkärävuosina 90-luvulla Vammalan seudulla kuoli useita lehmiä mäkäröiden puremien aiheuttamiin simuliinimyrkytyksiin.

 

Dietyylitoluamidia sisältävät hyttyskarkotteet antavat jonkin verran suojaa mäkäröitä vastaan. Ihminen voi suojautua suojaharsolla varustetulla päähineellä mäkäröiden voimakkaasti vaivaamilla alueilla.

Polttiaiset

Aikuiset polttiaiset ovat vielä mäkäröitäkin pienempiä, noin 1–2 millimetrin pituisia hyönteisten loisia. Toukat ovat matomaisia ja majailevat kasvijätteissä, karjan lannassa, seisovissa vesissä ja kosteikoissa. Suomen polttiaislajisto on huonosti tunnettu. Eri polttiaislajeja arvioidaan olevan satoja, joista vain Culicoides-suku tunnetaan kohtalaisen hyvin. Juuri tämän suvun lajit ovat innokkaita syömään verta ihmisistä ja eläimistä.

Polttiaiset tunkeutuvat vaatteiden alle. Vain naaraat syövät verta. Ne pistävät ja samalla leikkaavat leuoillaan ihonalaista kudosta, tavallisesti useita kertoja, jolloin syntyy melko suora rivi polttavan kirveleviä ja punoittavia näppyjä. Polttiaiset tunkeutuvat asuntoihin hyönteisverkoista huolimatta.

Polttiaisten on todettu levittävän karjan arboviruksia, jotka aiheuttavat mm. aivotulehduksia. Samat hyönteiskarkotteet tehoavat polttiaisiin kuin hyttysiinkin.

Paarmat

Aikuiset paarmat muistuttavat kärpästä, mutta ovat niitä isompia, kooltaan 8–20 millimetriä. Niitä esiintyy eniten keskikesällä, mutta myös loppukesällä etenkin lämpiminä päivinä. Paarman toukka on matomainen ja elää märässä maassa järvien ja lampien rannoilla, ojien penkoilla sekä lahoavassa puuaineksessa. Eräät lajit ovat toukkana petoja, toiset mädänsyöjiä. Paarmatoukat talvehtivat koteloina.

Suomessa tunnetaan vajaa 40 paarmalajia, joista lähes kaikki muut paitsi suppupaarmat lentävät ja pistävät vain aurinkoisella ja lämpimällä säällä. Suppupaarmat pistävät myös pilvisellä ilmalla. Paarman leikkaavat, pistävät suuosat aiheuttavat ihoon syvän, kivuliaan rikkoutuman, johon kerääntyy verta. Yleensä pistokohta ei turpoa. Paarmat voivat levittää suuosiensa välityksellä jänisruttoa. Paarmat ovat haitallisia etenkin nautakarjalle.

Naaraspaarmat ahdistavat karjaa laitumella aiheuttaen maidon tuotannon vähenemistä. Ne suunnistavat eläimestä tulevan lämmön ja hiilidioksidin perusteella. Koiraat ovat medensyöjiä.

Yleisimmistä lajeista kookkain on yli 20 millimetriä pitkä nautapaarma, joka surisee voimakkaasti niityillä ja laidunmailla, mutta häiritsee harvemmin ihmistä. Sen silmissä ei ole juovia. Takaruumiissa on vaaleat, epäselvät kolmiot, jotka peittävät yli puolet jaokkeiden pituudesta.

Suppupaarma on harmaa, kapea ja täplikässiipinen. Se lentää äänettömästi ja pistää heti laskeuduttuaan.

Sokkopaarmat ovat huonekärpäsen kokoisia. Niiden siivet levittäytyvät kolmiomaisesti. Värityksessä on vaaleita ja mustia laikkuja. Silmät ovat vihreän- ja punaisenhohtoiset.

Paarmoihin tehoavat samat karkoteaineet kuin muihinkin hyönteisiin.

Täikärpäset

Täikärpästen toukat kehittyvät naaraan sisällä ja vasta koteloitumisvaiheen lähestyessä naaras "synnyttää" toukat, jotka koteloituvat lähes välittömästi. "Synnyttäminen" tapahtuu useimmiten isännän pinnalla, jonne myös kotelot tarttuvat.

Suomessa tunnetaan vain muutamia täikärpäslajeja, joista yleisimpiä ovat pääskyn täikärpänen ja hirvikärpänen. Ihmisiä pistäviä täikärpäsiä on vain hirvikärpänen. Hirvikärpäsen molemmat sukupuolet imevät verta.

Aikuinen hirvikärpänen on 6–7 millimetriä pitkä, musta ja litteä. Sen siivet ovat levossa suoraan taakse suunnatut.

Naaras synnyttää yhden valmiiksi koteloituvan toukan. Toukka elää hirven turkissa. Hirvikärpänen on nimensä mukaisesti varsinaisesti hirven loinen. Se on levinnyt Kaakkois-Suomesta 1960-luvulta alkaen.

Hirvikärpäsiä on runsaasti loppukesällä ja alkusyksyllä. Ihmiset saavat niitä hiuksiinsa sienestyksen ja marjastuksen yhteydessä. Hirvikärpäset pudottautuvat esim. puusta isäntäeläimen päälle ja tunkeutuvat tukkaan ja vaatteiden alle. Naaras pudottaa siipensä uhrin löydyttyä toisin kuin muut täikärpäset. Litteä ja kova kärpänen on hankala poistaa.

Purenta voi aiheuttaa pitkäaikaisia paukamia, ihmisellä yleensä päähän ja selän yläosiin. Puremakohtiin kehittyy punoittavia näppyjä, jotka kutisevat voimakkaasti. Oireet kestävät pari viikkoa.

Liukaspintaiset, kaiken suojaavat vaatteet marja- ja sienireissuilla ovat paras suojautumistapa hirvikärpäsiä vastaan.

Puutiainen

Aikuinen puutiainen on 1–2 millimetrin kokoinen, mustanruskea, litteä punkki. Verta imenyt naaras on pavunkokoinen. Toukka on aikuisen kaltainen, mutta pienempi.

Puutiaista esiintyy Etelä- ja Keski-Suomessa rehevissä lehtevissä ympäristöissä. Lapissa sitä ei tavata. Se elää pääasiassa ruohokasvustossa, mutta voi kiivetä puuhun pudottautumaan isäntäeläimeen. Isäntäeläimeksi kelvannevat kaikki lämminveriset eläimet.

Vuoden 1996 kesällä puutiaiset olivat erityisen yleisiä pääkaupunkiseudulla, jossa tavattujen punkkien tiheys on ollut jopa 6 yksilöä/100 metrin matkalla lakanapyydyksissä. Jouduttuaan ihmisen vaatteisiin puutiainen hakeutuu iholle ja työntää imukärsänsä ihoon esimerkiksi kainaloissa tai nivusissa, missä iho on ohutta. Imukärsä jää tiukasti kiinni, koska siinä on väkäsiä, jotka estävät kärsän irtoamisen ja samalla punkin putoamisen. Imevä puutiainen saattaa olla isäntäeläimessä kiinni päiväkausia. Naaras munii 1 000–10 000 munaa, joista kehittyvät toukat imevät myös isäntäeläimen verta. Kaikki kehitysvaiheet (toukka, nymfi, aikuinen) vaativat veriaterian. Puutiainen saattaa elää useita vuosia ja voi paastota jopa vuoden.

Puutiainen levittää bakteereita ja viruksia. Suomessa tunnetaan aivokuumetta aiheuttava virus (Kumlingen tauti), Borrelian aiheuttama borrelioosi eli Lymen tauti. Nautakarjoissa puutiainen levittää laidunkuumetta ja punatautia. Pääkaupunkiseudulta tavatuista puutiaisista noin viidennes on ollut Borrelian kantajia.

Liikuttaessa pitkässä heinikossa on syytä käyttää suojaavia vaatteita ja tarkastaa vaatetuksesta puutiaiset ennen kuin ne ehtivät aloittaa imemisen. Puutiainen vetää kärsänsä pois ihosta hengityksen vaikeutuessa, jos sen peittää rasvalla. Tämän jälkeen se on helposti irrotettavissa. Puutiainen suositellaan nykyisin poistamaan pihdeillä heti sen havaitsemisen jälkeen, koska pitkä imentäaika lisää taudinaiheuttajien siirtymistä ihmiseen.

Lähdeaineisto:
http://www.uku.fi/~holopain/stt/sttkok.htm#punkit
http://kasvinsuojelu.berner.fi/
http://www.lahtisystems.fi/peto.html
http://personal.inet.fi/yritys/elomestari/dudustop.html
Juha Vuorimies. Mikä pisti? Tietopaketti vertaimevistä ja pistävistä hyönteisistä ja niveljalkaisista, niiden torjunnasta ja pistojen hoidosta. Helsingin Paino Oy.

*Teksti: Veikko Tuovinen
*S-posti: A-Tuottajat Oy

 

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |