Kuivausongelmien kartoitus helpoksi uudella havaintoputkella Salaojien toimintahäiriöiden määrittäminen on ollut tähän asti kaivinkonetyötä, jossa vaihtelevalla menestyksellä on kuopaistu putket sieltä täältä näkyviin ja sitten yritetty pähkäillä syyt toimimattomuuteen. Aikaa ja tupakkia on palanut rahan ohella. Väärien johtopäätösten vaarakin on ollut tarjolla. Salaojien toimintahäiriöiden määrittämiseen on saatu uusi, merkittävä apukeino. Vanhoja pohjaveden pinnan tarkkailuun tarkoitettuja havaintoputkia on kehitetty huomattavasti entistä havainnollisemmiksi. Kehitystyö lähti käyntiin Lappväärtin Peruksen kylän pohjavesikastelu- ja säätösalaojahankkeesta. Lappväärtissä havaintoputkia tarvittiin säätösalaojituksen ja pohjakastelun päätöksenteon apukeinoksi. Uudesta putkesta näkee yhdellä silmäyksellä pohjaveden pinnan tason kyseisessä kohdassa. Melko tarkan havainnon voi tehdä etäältäkin, koska uimurin varassa kelluvaan antenniin on maalattu vihreä ja punainen alue ilmaisemaan pohjaveden korkeutta. Havaintoputki soveltuu erittäin hyvin myös ongelmapaikkojen ja ojien toimimattomuuden syiden kartoittamiseen. Kun pohjaveden pinnasta voidaan tehdä havaintoja eri tilanteissa, voidaan sen perusteella hyvin luotettavasti arvioida toimimattomuuden todelliset syyt ja paikallistaa ne tarkasti. Yhteen imuojaväliin kolme putkea Asennus on sen verran helppoa, että päivässä raavas mies asentaa melkoisen määrän havaintoputkia. Kivisyys voi tietysti haitata pahastikin. Putkien siirto toiseen paikkaan kasvukauden aikana onnistuu myös, jos jokin kohta on tullut jo riittävän tarkasti tutkittua. Uutterasti toimien pystyy siis selvittämään ojien kunnon melkoiselta pinta-alalta. Jos putken ympärysaineen toimivuudesta haluaa tietoja, voi havaintoputken luonnollisesti asentaa juuri ojan kohdalle. Putkia tarkkaillen ja laskuaukon virtaamia seuraten ongelmien luonteen ja sijainnin voi analysoida hyvin yksityiskohtaisesti. Pohjaveden pinta on kaarella ojien välissä Johtopäätösten teko vaatii vain selkeää päättelyä. Jos pinnalla esiintyy herkästi lammikoita, mutta pohjavesi pysyy alhaalla sekä ojien välissä että ojien lähellä, on syynä muokkauskerroksen tai jankon huono läpäisevyys. Lapiolla saadaan lisävastauksia. Mikäli pohjavesi on ojien lähelläkin melkoisen korkealla, vesi joko ei mene putkeen tai ei pääse putkesta pois. Laskuaukon tarkkailu täsmentää syyn. Jos virtaus putkissa on kohtalaisen hyvä, mutta pohjavesi on siitä huolimatta ylhäällä sekä putken lähellä että putkien välissä, voidaan epäillä salaojakaivannon huonoa läpäisevyyttä. Jos taas pohjavesi on ylhäällä putkien välissä, mutta alhaalla putkien läheisyydessä, on ojaväli liian suuri. Salaojakeskuksen julkaisemassa salaojien kunnossapito-oppaassa on havainnollisia kuvia eri tilanteista. Tämän kirjoituksen kuvat on muunneltu sanotun oppaan kuvista. Havaintoputki maksaa satasen Muutamalla tonnilla siis saa täydelliset välineet salaojien toiminnan tarkkailuun. Välineet kestävät usean vuoden käytön. Ne voi ongelmien kartoituksen ja korjauksen jälkeen vaikka myydä. Suojaputken lasikuitukankaan voi joutua joskus vaihtamaan. Tosiasia lienee, että viljelijän ei kannata havaintoputkista luopua, kun ne on kerran hankkinut. Niillä voi vuodesta toiseen seurata ojituksen toimivuutta erilaisissa oloissa. Kertyvä tieto on vähintäänkin arvokasta. Nyt on mahdollisuus saada aivan uutta, entistä monin verroin tarkempaa tietoa peruskuivatuksen toiminnasta. Kuivatuksen kunnollinen toiminta on joka tapauksessa hyvien satojen perusedellytys. Ilman toimivaa kuivatusta muut sadon kasvattamiseksi uhratut panokset menevät armotta hukkaan.
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi | |