Sikatilojen tuotanto pitäisi integroida
teurastamoihin broilertuotannon tapaan

Broileripuolella on saatu hyviä kokemuksia tuottajan ja teurastamon tiiviistä yhteistyöstä. Samaa mallia voisi soveltaa myös sikapuolella, Pyhäjärvi-instituutin tutkimuspäällikkö Heikki Isosaari ehdottaa.

Käytännössä malli tarkoittaisi teurastamon valmiiksi suunnittelemia yksiköitä, joita tuottajat toteuttaisivat. Pakettiin kuuluisivat muun muassa rakennussuunnittelu, tuotannon suunnittelu, rahoitus sekä sopimukset eläinterveydenhuollosta ja eläinten rehustuksesta. Tuotanto muuttuisi kysyntälähtöiseksi sopimustuotannoksi.

"Varmaan olisi mahdollista löytää suomalaisiin olosuhteisiin sopiva malli, jota voisi monistaa. Tuottaja luopuu tällaisessa yhteistyössä itsenäisyydestään suunnittelussa, mutta vastapaino on, että kustannukset pienenevät ja kilpailukyky paranee. Esimerkiksi porsasvälitys on nykyisellään aika kallista touhua", Isosaari sanoo.

Isosaari sanoo uskovansa, että tämäntapainen malli toteutuu tulevaisuudessa. "Ruotsissa ja Tanskassa vastaavanlaisia malleja on jo käytössä", hän muistuttaa.

Tuontipaine saattaa
kasvaa vielä nykyisestä
Isosaari ei lähde ennakoimaan nyt käynnistyvän maailmankaupan vapauttamisneuvottelukierroksen (WTO) tai EU:n itälaajentumisen vaikutuksia sikatalouteen, mutta paineet USA:n taholta ovat kovat ja esimerkiksi Puolassa varaudutaan EU-jäsenyyteen rakentamalla sinne erittäin suuria ja tehokkaita yksiköitä. Jo pelkkä tuontiuhka sieltä voi painaa hintoja alaspäin koko Euroopassa.

"Agenda-uudistuksen jälkeen viljan jatkojalostajilla ei todennäköisesti ole kovin merkittävää rajasuojaa", Isosaari muistuttaa. Tämä voi johtaa suurten eurooppalaisten sianlihantuottajamaiden tilanteen muuttumiseen.

"Jos esimerkiksi Tanska ei enää pärjäisi vientimarkkinoilla entiseen tapaan, paineet markkinoiden löytämiseksi EU:n sisältä kasvavat. Tanskassa esimerkiksi hankinnan kustannukset ovat paljon alhaisemmat kuin Suomessa yksiköiden suuren koon vuoksi. Siksi kustannuksia on Suomessa pyrittävä karsimaan koko ketjussa koko ajan", Isosaari sanoo.

Isosaari arvioi kuluttajien tottumisen ulkomaisiin tuotteisiin luovan edellytyksiä tuonnin kasvulle. Jos tuonti kasvaa, teurastamojen on löydettävä tuotteille kannattavia vientimarkkinoita, eikä se ole helppoa.

"Onko suomalainen sianliha erilaista kuin tuontiliha? Pystytäänkö sitä erilaistamaan? Jos ei pystytä, hinnat yhtenäistyvät aika pitkälle", Isosaari sanoo.

Tähän saakka suomalainen liha on kuluttajan mielestä ollut riittävän erilaista. Suomalaistuotannon vahvuus, eläintautien vähäinen määrä on riittänyt pitämään selvän hajuraon jopa tanskalaiseen lihaan. Tanskalaiset häviävät suomalaisille ennen muuta salmonellassa. Eurooppalaiset lihaskandaalit ovat vielä vahvistaneet kuluttajien epäluuloja kaikkea tuontilihaa kohtaan. Ilman "tautisuojaa" tanskalainen sianliha olisi epäilemättä jo haukannut nykyistä suuremman osan Suomen markkinoista.

Sianlihan hinta- ja kustannusvertailut
ovat ongelmallisia
Isosaari pitää vaikeana verrata tarkkaan hinta- tai kustannuseroja USA:n ja Euroopan välillä. Sianlihalle on vaikea löytää vertailukelpoista hintaa eri markkinoilla poliittisten järjestelmien erilaisuuden vuoksi. EU:ssa esimerkiksi on suuremmat rehu- ja ympäristökustannukset, joita kompensoidaan vientituilla.

"Suurilla tuottajilla tuotanto on lisäksi niin integroitua, että ne miettivät vain sitä, mikä hinta kaupasta saadaan. Tällaisia toimijoita ovat esimerkiksi USA:n suuret sikatalot. Niillä on omat tuotemerkit, omat teurastamot, omat rehutehtaat ja omat sikalat, joissa tuotetaan täsmälleen sellaista sikaa, kuin ketjun alkupää eli kuluttajat tilaavat.

"USA:ssa viisikymmentä suurinta tuottajaa tuottaa puolet jenkkien sioista. Pienimmällä näistä tuottajista oli viime vuonna 11.000 emakkoa", Isosaari sanoo.

Maailmankaupan vapauttamisneuvotteluissa juuri nämä sikatalot haluavat pääsyn Euroopan markkinoille. Selvää on, että suuret eurooppalaiset kauppaketjut ovat kiinnostuneita tällaisista tavarantoimittajista. Tätä kautta jenkkiliha saattaa päätyä myös suomalaispöytiin.

Syntyykö Suomeen nyt
kilpailukykyisiä yksiköitä?
EU:n investointituet käynnistivät suomalaisissa sikaloissa vuosikymmenen lopulla ison investointiaallon. Kysyä voi, syntyykö näiden investointien tuloksena kilpailukykyistä tuotantoa?

"Ei suomalaistuottajien kilpailukyky ole huonokaan, kun kotimarkkinat on pystytty pitämään hyvin hanskassa ja tuotanto on ollut kannattavaa", Isosaari sanoo.

Teurastamot ovat Isosaaren mukaan kuitenkin jo huolissaan investointien ja tuotannon riittävyydestä. Uudet yksiköt pärjäävät, mutta vanhojen kilpailukyky ei tahdo riittää.

"Kun yksiköt suurenevat, kustannukset tuotettua yksikköä kohti pienenevät. Markkinoiden keskittyminen vetää hintoja koko ajan alaspäin ja tekee korkealla kustannustasolla toimivien elämän vaikeaksi. Kun kate pienenee, tarvitaan suurempi yksikkö, jotta tullaan toimeen. Näin porukkaa tippuu pois", Isosaari sanoo.

Jos tuottajien määrä todella alkaa vähetä sellaista vauhtia, että se alkaa pienentää tuotantoa, Isosaaren esittämä ajatus valmiiksi suunnitelluista yksiköistä saa varmasti nopeasti tuulta purjeisiin. Teurastamot aktivoituvat tarjoamaan tällaista mallia hyvin nopeasti.

Teksti: Paavo Tuovinen
S-posti: paavo.tuovinen@agrimedia.fi

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |