Tappiot jopa 200 euroa emakkoa kohti
Sirkovirus valtaa maailman sikaloita
Sirkovirukset ovat levinneet kaikkiin sikataloutta harjoittaviin maihin. Vähintään joka toiselta suomalaiseltakin sialta löytyy sirkoviruksen vasta-aineita. Viruksen aiheuttamia tauteja Suomesta ei ole varmuudella löydetty, mutta joillakin tiloilla on epäilty.
Sirkoviruksen aiheuttama vierotusporsaiden näivetystauti, PMWS, kuvailtiin ensimmäistä kertaa Kanadassa vuonna 1991. Euroopassa PMWS löydettiin ensimmäisen kerran Ranskassa vuonna 1996.
PMWS-tautia on raportoitu olevan lisäksi ainakin Espanjassa, Pohjois-Irlannissa, Italiassa, Saksassa, Hollannissa, Kreikassa, Latviassa, Itävallassa, Portugalissa, Puolassa, Meksikossa, Filippineillä, Brasiliassa, Argentiinassa, Tanskassa, Unkarissa ja Uudessa Seelannissa. Vuonna 2003 tautia löytyi myös Norjassa (elokuussa) ja Ruotsissa (joulukuussa).
Omat sirkoviruksensa on sioilla ja erilaisilla linnuilla. Yhteistä eri eläinlajien sirkoviruksille on niiden kyky hidastaa eläinten kasvua ja aiheuttaa ihomuutoksia ja keltaisuutta. Vaikka itse sirkovirukset on tunnettu jo pitkään, ovat niiden aiheuttamat taudit uusia tuttavuuksia.
Vierotettujen porsaiden näivetystauti PMWS
Tärkein sirkovirusten aiheuttama tauti on englanninkieliseltä nimeltään "Postweaning Multisystemic Wasting Syndrome", lyhennettynä PMWS. Sen voisi vapaasti suomentaa vaikkapa vierotettujen porsaiden näivetystaudiksi.
Taudin oireita ovat vierotettujen porsaiden tai nuorien lihasikojen kuihtuminen, kalpeus, hengitystieoireet, ripuli ja satunnaisesti keltaisuus. Tautiin sairastuu noin 5 - 30 prosenttia sioista. Sairastuneista suurin osa kuolee tai joudutaan lopettamaan.
PDNS aiheuttaa ihotulehduksia
Toinen sirkovirusten mahdollisesti aiheuttama tauti, englanninkieliseltä nimeltään "Porcine Dermatitis and Nephropathy syndrome", lyhennettyna PDNS, kuvattiin Englannissa 1993. Tämän jälkeen tapauksia on ollut kaikilla mantereilla.
Tauti aiheuttaa ihotulehduksia ja surkastuttaa munuaisten toiminnan. Oireina ovat nuorten lihasikojen ihomuutokset etenkin takajalkojen ja nivusten alueella. Sian sirkoviruksen yhteydestä näihin muutoksiin on selviä viitteitä, mutta pitävä näyttö puuttuu.
Sirkovirukset ovat monessa mukana
Sirkovirukset ovat kuin takavuosien Hankkija, monessa mukana. Niiden epäillään muun muassa aiheuttavan hedelmällisyysongelmia emakoilla. Virus on pystytty eristämään muumioituneista, kuolleina tai heikkoina syntyneistä porsaista. Useimmat tapauksista ovat peräisin Kanadasta, mutta samantapaisia havaintoja on tehty myös Tanskassa ja Ruotsissa. Tosin ei tiedetä, ovatko sirkovirukset aiheuttaneet nämä oireet, vai ovatko ne vain viattomia sivustakatsojia.
Sirkoviruksen epäillään olevan osallisena myös sikojen hengitystietulehduskompleksissa. Hengitystietulehduksissa sirkovirus toimii yhdessä muiden virusten ja bakteereiden kanssa.
Sirkoviruksia epäillään myös osallisuudesta porsaiden synnynnäisen vapinan aiheuttamiseen. Nimensä mukaan tämä tauti näkyy vastasyntyneiden porsaiden tärinänä, etenkin päässä ja jaloissa.
Ruotsissa laskettiin sirkoviruksen aiheuttamia tappioita yhdessä sikalassa. Tarttuvista taudeista vapaalla yhdistelmätilalla havaittiin samanaikaisesti porsaiden kosteaa ihottumaa ja emakoiden hedelmällisyyshäiriöitä. Häiriöt tuotannossa ajoittuivat samaan aikaan kun tilalta eristettiin ensimmäistä kertaa sian sirkovirus.
Tartunnan aiheuttama porsaskuolleisuuden nousu aiheutti tilalle lähes viidentoista euron menetyksen emakkoa kohden. Huomattavasti suurempi tappio tuli emakoiden lisääntymisongelmista, noin 164 euroa emakkoa kohden. Koska lihasikalapaikkoja ei saatu täyteen kuten oli suunniteltu, kertyi tyhjistä kasvatuspaikoista vielä 25 euron lisätappio emakkoa kohden. Yhteensä tappiot olivat siis noin 200 euroa emakkoa kohti. Tällä tilalla ei esiintynyt laisinkaan tyypillistä PMWS-tautia. Tappiot porsaskuolleisuuden vuoksi voivat PMWS:n kanssa olla vielä suuremmat.
Lääkettä tai rokotetta ei toistaiseksi ole
Sirkovirusten aiheuttamille taudeille ei ole olemassa tehokasta hoitoa. Toimivaa rokotetta ei ole onnistuttu kehittämään.
Taudin kehittymisestä siassa ja tapahtumista tartunnan saaneella tilalla tiedetään vielä liian vähän, jotta täsmällisiä ennaltaehkäisymenetelmiä voitaisiin suunnitella. Verrattuna muihin sikataloutta kiusaaviin tauteihin, PMWS:n aiheuttamat ongelmat tuntuvat jatkuvan yhdellä tilalla huomattavan kauan, jopa useita vuosia.
Ehkäisy perustuu hyvään hoitoon ja tuotantotapaan
Maailmalta löytyy paljon ohjeita siitä, mitä pitää tehdä sirkovirusten aiheuttamien tappioiden minimoimiseksi. Ranskalainen tohtori Francois Madec on antanut "20 käskyä" taudin kuriin saamiseksi. Tanskalaiset ovat tehneet oman opaslehtisensä, samoin amerikkalaiset.
Ohjeet liittyvät sikojen pitotapaan, olosuhteisiin, hoitoon, ruokintaan, sikojen vastustuskyvyn ylläpitämiseen ja tartunnan leviämisen ehkäisyyn. Ne ovat hyvin samantapaisia ohjeita kuin mitä ETT on antanut tarttuvilta taudeilta suojautumiseksi tai mitä teurastamot edellyttävät laatulihaohjelmissaan. Näistä ohjeista on apua minkä tahansa viruksen aiheuttamien tautien hallinnassa, mutta sataprosenttista suojaa tätä tautia vastaan ne eivät anna. Taudista ei vielä tiedetä tarpeeksi, jotta sen nujertamiseksi voitaisiin antaa täsmäohjeita.
Suomen tilanne
Eläinlääkäri Pirjo Veijalainen EELA:sta kertoo, että sirkovirusten vasta-aineita löytyy käytännöllisesti katsoen kaikista sikaloista. Tähän saakka tutkituista sikaloista vain yksi on ollut sellainen, josta vasta-aineita ei löytynyt. Vasta-aineita löytyy 40-80 prosentilla sioista.
Vasta-aineiden osoittamisen lisäksi myös viruksia on onnistuttu eristämään. Muutamassa sikalassa on epäilty sirkovirusten osallisuutta hedelmällisyyshäiriöihin, erityisesti tiinehtymättömyyteen ja luomisiin. Luoduista sikiöistä on eristetty PCV-2.
EELA:ssa tutkittiin EU:n vaatiman vasta-ainemenetelmän pystytysvaiheessa reilut kaksisataa täysikasvuisten sikojen verinäytettä. Noin joka toisessa näytteessä oli sian sirkoviruksen vasta-aineita. Nuoremmista sioista on tutkittu noin 150 kasvatuskoeasemalle lähetettyä porsasta, joiden verinäytteissä vasta-aineita todettiin noin 80 prosentilla.
Suomalaiset siat ovat siis epäilemättä tavanneet sirkoviruksen. Lisätutkimuksia sirkoviruksen levinneisyydestä on käynnissä.
Suomessa ei ole löydetty sirkovirusten aiheuttamia sairauksia, kuten PMWS- tai PDNS-tautia, epäiltyjä lisääntymishäiriöitä lukuun ottamatta.
Syytä on kuitenkin olla varuillaan. Ruotsissa todettiin ensimmäinen PMWS-tapaus joulukuussa 2003. Sikatalouden piirissä tarvitaan keskustelua etukäteen siitä, mitä tälle taudille sitten tehdään, kun tauti ensimmäisen kerran löydetään. Kuka korvaa vahingot, vai korvaako kukaan? Voitaisiinko taudin varalle saada vakuutuksia? Voiko oireilevasta sikalasta välittää porsaita? Avoimia kysymyksiä on paljon.
Tämän Terve Eläimen toivotaan auttavan osaltaan lyhentämään sitä aikaa, mikä kuluu taudin tulosta diagnoosiin pääsemisessä. Kirjoitukset perustuvat eläinlääkäri Outi Hällin syyskuussa 2003 tekemään kirjallisuuskatsaukseen sekä useiden eurooppalaisten professoreiden vastauksiin sähköpostilla esittämiini kysymyksiin. Erityiset kiitokset ansaitsevat espanjalainen Joaquim Segales, kreikkalainen Spiros Kyriakis, amerikkalainen Barbara Straw, norjalainen Bjørn Lium ja belgialainen Peter Meerts, jotka lähettivät julkaisujaan, kuviaan ja esitelmiään aiheesta.
Teksti: Veikko Tuovinen, toimitusjohtaja, SETH
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |